Rovaniemi-Salla-Kantalahti ja Ivalo-Raja-Jooseppi-Murmansk –tieyhteyksien kehittäminen


HANKEAIHIO (Kehittämistoimi, Nopea vaikutus)

IV Logistiikka + Suomi – yhteydet ja infra

Rovaniemi-Salla-Kantalahti ja Ivalo-Raja-Jooseppi-Murmansk –tieyhteyksien kehittäminen (64).

Salla-Kantalahti –tieyhteys on noin 170 km:n tieyhteys Suomen rajalta Sallan Kelloselästä Vienan / Valkoisen meren rannalle. Tieyhteys liittyy Kantalahdessa Pietari-Murmansk –valtatielle. Tieyhteys kunnostettiin 1990-luvun alussa. Tuolloin Lapin tiepiiri ja Murmanskin alueen vastaavat toimijat laadituttivat Viatek-yhtiöillä (nyk. Ramboll Finland) tieyhteyden kannattavuusselvityksen, jonka mukaan tien kunnostaminen osoittautui erityisen kannattavaksi (mm. allekirjoittanut esitteli selvitystä  mm. Maailman pankin edustajalle 1990-luvun alussa toimiessaan tuolloin Viatekin palveluksessa). Tien uudelleen rakentaminen (uudet pohjat ja linjaukset monin paikoin sekä siltojen rakentaminen) alkoi 1990-luvun alussa kansainvälisillä varoilla, mutta Venäjän viranomaiset varmistivat pääosin omalla työllään ja rahoituksellaan yhteyden rakentamisen. Norjalaiset rakensivat muutamia siltoja. Yhteys saatiin ”valmiiksi” 2000-luvulle tultaessa. Vaikka tieyhteys sallii rekkaliikennettä ponttonisiltojen yms. poistuessa peruskorjauksen seurauksena, ei tie edelläänkään täytä länsimaista vaatimustasoa, vaan pääosin päällystetyn tien painaumat yms. rajoittavat liikennenopeutta ja 80 km tunnissa voitaneen pitää tien liikenteen maksiminopeutena. Tieyhteyttä tulisi siis edelleen kehittää. – Inarin Raja-Joosepista Murmanskiin kulkeva tieyhteys on soratie, joka etenkin kelirikkokautena on vaikeasti liikennöitävä, mutta muutoin kykenee välittämään myös raskasta rekkaliikennettä. Sekä Sallan että Raja-Joosepin raja-asemat ovat nykyisin kansainvälisiä ja etenkin Sallan raja-asemapalvelut ja infrastruktuuri ovat moderneja. Vuonna 1996 EU ja Venäjä tekivät periaatepäätöksen Sallan raja-aseman avaamisesta ns. Valkoisen Meren messujen ja Barentsin käytävän kehittämisseminaarin vauhdittaessa päätöksentekoa vuosina 1996 ja 1997 tekijän koordinoidessa tapahtumia[1]. Etenkin vuoden 1996 tapahtumat olivat ratkaisevia Sallan uusi kansainvälinen raja-asema otettiin käyttöön vuonna 2002. Yksityiskohtaisempia tietoja rajaliikenteessä on esim. julkaisussa Ojajärvi Mikko ja Jani Huttula: ”Suomen ja Venäjän rajaliikenteen kehittäminen Itä- ja Pohjois-Suomessa”, LVM 14/2008).

.

Salla-Kantalahti -tie ja joen ylitys 7.4.2013.

Salla-Kantalahti -tie ja joen ylitys uutta 1990-luvulla rakennettua siltaa pitkin 7.4.2013.

.


[1] Sallan raja-aseman avaamiseen johtaneet tapahtumat olivat vaikuttavuudeltaan historiallisia. Tapahtumia tukeneiden hankkeiden toteutuksesta on opittavaa mm. tässä selvityksessä esitettyjen hankkeiden toteuttamiseksi. Keskeisimmät tapahtumat olivat Valkoisen Meren Messut 1996 Kantalahdessa ja siihen liittyvä Barentsin käytävän kehittämisseminaari ja tapahtumien toistaminen vuonna 1997 Apatiitissa ja Kantalahdessa:

Tapahtumat ideoitiin Lapin yliopiston Muotoilu- ja yrityspalvelukeskuksen Logistiikka Barentsin alueella –yrittäjäkurssilla, jonka vetäjänä allekirjoittanut toimi, sekä kurssin  pohjalta suunnitellulla The Northern Way Logistcs and Trade –jatkokurssilla (jolla aloitettiin myös ensimmäistä kertaa yliopistotasoinen logistiikan arvosanan suorittaminen Pohjois-Suomessa, joka käynnisti logistiikan professuurin perustamisprosessin Oulun yliopistoon). Kurssilla yrittäjät olivat strategisessa roolissa. Kurssi myös osallistui tapahtumien toteutukseen ratkaisevalla panoksellaan. Keskeistä oli logistisen näkemyksen tai vision syntyminen kurssin alussa rajan avaamiseen vaikuttamisesta. Kurssia rahoitti työministeriö.  Kurssia ja tapahtumia koordinoi projektipäällikkönä Yrjö Myllylä yksikön johtaja Aaro Tiilikaisen tuella. Tapahtumien  Kantalahdessa Venäjällä rahoittivat anomuksesta Lapin lääninhallitus, kauppa- ja teollisuusministeriön Lapin piiri, Koillis-Lapin kuntayhtymä ja Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus – kaksi viimeksi mainittua sitoutuneina toimijoina tärkeitä – sekä osallistuvat yritykset ja seminaarin osanottajat, lisäksi hanketta sponsoroi Oy Aluekehitys RD . Venäjän puolella yhteistyökumppaneina olivat Kantalahden kaupunki, kaupunginjohtaja Vladimir Akhrameikon johdolla. Käytännön ”helteen” Venäjällä kantoi kaupungin ulkoasianosaston Ilja V. Minin ja Aleksander Konjuhov. Tapahtuman osallistujarakenne suunniteltiin huolellisesti hyvän Delfoi-paneelin ideaa soveltaen (erilaiset näkemykset, myös vastakkaiset, keskustelemaan ja argumentoimaan, mm. yrittäjät ja virkamiehistöä Suomesta, Venäjältä ja EU:sta sekä politiikkoja). Tapahtumat synnyttivät yhteisen näkemyksen raja-aseman avaamisen tärkeydestä. Ennen tilaisuutta voimakkaimmin rajan avaamista kannattivat Lapin toimijat, mutta mm. Murmanskin aluehallinto ja Suomen valtio eivät antaneet erityistä tukea pyrkimykselle, pikemminkin päinvastoin. Vuoden 1996 huhtikuun tapahtumien jälkeen Murmanskin aluehallinto tuki myös Sallan raja-aseman avaamista, mikä ”EU:n ja alueiden aikakautena” johti Murmanskin ja Lapin maaherrojen sekä EU:n ulkoasiankomissaarin tapaamiseen ja rajan avaamisprosessin käynnistämiseen touko-kesäkuussa 1996. Moskovan ja Suomen valtionjohtajat ”siunasivat” prosessin. Lapin lääninhallitus totesi tiedotteessaan vuonna 2007:  ”EU:n ulkoasiainkomissaari Hans van den Broek vieraili vuonna 1996 Sallan Kelloselän suunnitellulla raja-asemalla. Käynnin vauhdittamana saatiin rakentamiselle EU-rahoitus. Monenlaisten vaiherikkaiden neuvottelujen, kirjelmien ja muiden toimenpiteiden jälkeen Sallan raja-asema avattiin kansainväliselle liikenteelle syyskuussa 2002.” (Lapin läänihallituksen tiedote 24.5.2007, http://www.poliisi.fi/lh/lappi). Merkittävän ja sinnikkään käytännön työn avaamisprosessin EU-hakemusprosessissa teki mm. Erkki Oikarinen ja Kari Väyrynen Koillis-Lapin kuntayhtymästä.  Sallan kunnan tiedote kertoo: ”Sallan kansainvälinen rajanylityspaikka avattiin juhlallisin menoin syyskuun 27. päivä vuonna 2002. Virallisen avauksen suorittivat Venäjän ja Suomen pääministerit Mihail Kasjanov ja Paavo Lipponen. ” (www.salla.fi) Em. osoittaa resurssien lisäksi hyvän hankeilmapiirin ja   hankenäkemyksen tai vision välttämättömyyden, innostuksen ja sitoutumisen, johtamistaidon sekä ruohonjuuritason työn välttämättömyyden hanketoteutuksessa tuloksia tavoiteltaessa .

.


Lähde:

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinominsteriö, alueiden kehittäminen, 43/2010.

<http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf>.

LÄPIMURTO SALLASSA 96

Mainokset
Kategoria(t): 02 YRITTÄJYYS, YRITYKSET, KLUSTERIT, 03 YRITYSPALVELUKESKUKSET, 05 HALLINTO, VIRKAMIEHET, 06 POLITIIKKA, POLIITIKOT, 07 Valtakunnan taso, 10 Pohjois-Suomi, 11 Itä-Suomi, 12 Maakunnat-/ELYt-/Kuntayhtymät, 13 Maakuntien yhteistyö, 14 Seutukunnat, Seudulliset kehittämiskeskukset, kuntayhtymät, 15 Kaupunkiseudut, 16 Maaseutu, 18 Yritykset ja toimialat, AVAINKÄSITTEET JA TIETOISKUT, KANSAINVÄLISET HANKKEET, KÄYTÄVÄKEHITTÄMINEN JA KORRIDORIT, VISIOT JA TOIMENPITEET Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s