TIETOISKU – VERKOSTOITUMINEN

Tulevaisuuden yhteiskunta on verkostoyhteiskunta. Mutta mitä on verkostoituminen? Verkostoitumisen edistäminen on myös yksi ennakoinnin keskeinen ominaisuus, mutta mihin tällöin pitää pyrkiä?

Verkostoituminen voi olla

• public-private -verkostoitumista
• private-public -verkostoitumista
• private-private -verkostoitumista
• public-public -verkostoitumista.

Teorisoitaessa klusteriajattelua tämän tyyppinen klusteroituminen on ns. vertikaalista klusteroitumista. Public-private korostaa julkisen sektorin toimijoiden ensisijaisuutta / roolia verkottumisen edistämiseksi. Private-public korostaa yksityisen sektorin toimijoiden ensisijaisuutta / roolia verkottumisen edistämiseksi.

Asiaa tarkastellaan seuraavaksi alla olevan RD Aluekehityksen Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR:lle/MMM:lle ja KTM:lle tekemän tilaustyönä tehdyn ennakointitutkimuksen ja sen tiivistelmäraporttijulkaisun kautta, jossa tutkimuksessa tulevaisuutta tarkasteltiin vuoteen 2015 asti (s. 44-46):

Myllylä, Yrjö  (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön rahoitetut tutkimukset 10/2005.

4.2 Verkottuminen

Tuote- ja markkinahallintaa edustavat veturiyritykset hyväksytään tärkeimmäksi
verkottumisen lähtökohdaksi. Vastaajista 86 % oli taipuvainen hyväksymään väitteen,
että toimivan yritysverkoston keskeinen lähtökohta on ns. veturiyritysajattelu.
Siinä yrityksen verkottuvat siten, että ns. veturiyritys hallitsee markkinoita kokonaistuotteellaan.
Muut yritykset tuottavat veturiyrityksille kokonaisuuden osia ja
tarpeellisia palveluja.

Markkinat tunteva veturiyritys on tärkeä verkottumisen lähtökohta

Kuvio 27. Vastaajista 86 % oli taipuvainen hyväksymään väitteen, että toimivan
yritysverkoston keskeinen lähtökohta on ns. veturiyritysajattelu. Siinä yritykset
verkottuvat siten, että ns. veturiyritys hallitsee markkinoita kokonaistuotteellaan.
Muut yritykset tuottavat veturiyrityksille kokonaisuuden osia ja tarpeellisia
palveluja. Luvut mainintojen määrä; Delfoi-paneeli, 1. haastattelukierros.
Klusteroitumisessa keskeistä on eri toimijoiden verkottuminen. Verkottumisessa
keskeistä ovat panelistien mielestä veturiyritykset, jotka hallitsevat markkinoita
(joilla on tieto markkinoiden tarpeesta ja rooli kokonaistuotteiden tai palvelun toimittamisesta markkinoille). Keskeistä on myös osaamisen tuottaminen erityisesti
klusterin yritysverkostoon. Tärkeää ovat myös monet muut tukitoiminnat, kuten
erilaiset yrityspalvelut ja rahoitus.
Aidossa (vertikaalisessa) klusteroitumisessa keskeistä on verkostosuhteiden kehittäminen.
Klusteroitumisen verkottumisen tasot voidaan purkaa neljäksi eri
verkottumisen tasoksi muun muassa Myllylän (2001) ja Luoman & Myllylän
(2001 ja 2003) esittämän klusterimallin mukaisesti. Panelistit arvioivat näiden eri
verkottumisen tasojen kehittämisen tärkeyttä klusteroitumisen edistämiseksi eri
kuntatyyppien alueilla seuraavan taulukon mukaisesti.

Verkottumisen pullonkaulat

Taulukko 4. Klusteroitumisen verkottumisen tasojen kehittämisen tärkeys kuntatyypeittäin. Panelisteilta kysyttiin ”Millä verkottumisen tasolla on mielestäsi eniten
ongelmia tai kehittämistarpeita klusteroitumisen edistämiseksi. Rastita yksi
verkottumisen edistämistä eniten tarvitseva taso kunkin kuntatyypin alueelta.”
Delfoi-paneelin 1. haastattelukierros.

Teorisoitaessa klusteriajattelua tämän tyyppinen klusteroituminen on ns. vertikaalista klusteroitumista.
1 Public-private korostaa julkisen sektorin toimijoiden ensisijaisuutta / roolia verkottumisen edistämiseksi.
2 Private-public korostaa yksityisen sektorin toimijoiden ensisijaisuutta / roolia verkottumisen edistämiseksi.
Kaikkien kuntatyyppien osalta public-public -verkottuminen on selkeästi suurin pullonkaula. Mitä kauemmas keskuksista mennään, sitä enemmän ongelmia on public-
public -verkottumisessa ja tarvetta sen edistämiseen tutkittavien klustereiden kehittämiseksi. Keskuksissa lisäksi private-private -verkottuminen ja private-public
-verkottuminen korostuvat verkottumisen edistämisen tasoina, vuorovaikutusalueilla
private-public ja private-private, ydinmaaseudulla private-private ja public-private ja
harvaan asutulla maaseudulla private-private niin ikään jonkun verran.

Julkisen sektorin keskeisiä toimijoita alueilla ovat muun muassa kuntatason toimijat,
TE-keskukset ja tutkimus- ja koulutussektori. Alue- ja paikallisella tasolla public-
public verkottumisen tarvetta on nähtävissä näiden toimijoiden välillä.

Private-private ja private-public -verkottumisen kehittämisen tarve on lähes tulkoon
yhtä suurta sekä keskuksissa että vuorovaikutusalueilla (toiseksi tärkeintä julkisen
sektorin sisäisen verkottumisen jälkeen). Private-private -verkottuminen on
toiseksi tärkein verkottumisen edistämisen taso myös harvaan asutulla alueella.
Ydinmaaseudulla sen sijaan korostuu jostakin syystä public-private -verkottumisen
edistämisen tärkeys panelistien mielestä.

Tässä tutkimuksessa klusteroitumisella on tarkoitettu pääasiassa ns. vertikaalista
luottamukseen ja hyötyyn eli käytännössä erityisesti kustannustehokkuuteen perustuvaa
klusteroitumista ellei erikseen muuta ole korostettu. Edellä mainittu klusteroituminen
voi olla haavoittuvaa, kun tietyn tuotealueen kysyntä maailman markkinoilla
tai muutoin lakkaa, jolloin alue voi joutua kriisiin. Tästä on paljon esimerkkejä
kuten yhden yrityksen ympärille muodostuneet teollisuuspaikkakunnat. Esimerkiksi Malmberg & Maskell (2002) esittävät, että pitkällä tähtäimellä aluekehityksen
tietyllä paikkakunnalla voivan varmistaa vain horisontaalinen klusteroituminen.
Horisontaalisessa klusteroitumisessa keskeistä on oppiminen ja innovaatiot.
Oppiminen ja innovaatiot perustuvat keskeisesti siihen, että alueella on saman
alan kilpailevia yrityksiä, jolloin on mahdollista hyödyntää havainnointiin ja muuhun
vastaavaan perustuvaa oppimista omassa toiminnassa muun muassa uutta teknologiaa
sovellettaessa.
Molemmille mainituille klusterimalleille on kannattajansa panelistien keskuudessa.
Näille malleille on myös yhteisiä tekijöitä, kuten koulutuksen ja tutkimuksen
kehittäminen valittuihin osaamisen painopistealueisiin. Oleellista on klusterin eri
osapuolien kuten yritysten ja tutkimus- ja oppilaitosten vuorovaikutuksen vahvistaminen.

Keskeisessä roolissa vertikaalisen ja horisontaalisen klusteroitumisen edistämisessä
on kuntakenttä ja sen elinkeinopolitiikka. Keskeinen toimija kuntatason toimijoiden
ohella alueilla on valtio muun muassa TE-keskusten kautta. Eräissä aiemmissa
tutkimuksissa (muun muassa Myllylä 2001 ja 2003) kuntalähtöiset panelistit
ovat todenneet valtiollisten ja kunnallisten yrityspalveluiden olevan kummankin
tärkeitä. Valtion rooli alueilla on katsottu tärkeäksi resurssien allokoijana. Veturiyrityslähtöisessä paneelissa on TE-keskusten roolin todettu olevan ennen kaikkea
verkostojohtajan.

Aihetta käsitelty myös seuraavissa artikkeleissa:

Mitä on ennakointi?

Mitä on klusteroituminen?

Mitkä ovat yrittämisen perimmäiset arvot?