Kalevassa oli Alakerta-kirjoitus 3.1.2015: Arktisen öljyntorjuntateknologian osaamiskeskus, Yrjö Myllylä. Seuraavassa on julkaistun artikkelin laajempi käsikirjoitusluonnos.
.
Perämeren rannikolle Ouluun ja Kemiin kaavaillaan kansainvälistä arktisen merenkulun testaus-, harjoitus- ja koulutuskeskusta. Noin miljoona euroa maksavan suunnitteluvaiheen jälkeen voi käynnistyä reilun 20 miljoonan euron investointi. Keskuksen sijoittumista alueelle Etelä- tai Länsi-Suomen kaupunkien ja meriteollisuuskeskittymien sijaan puoltaa maantiede, etenkin pidemmät talvet. Ajatukset ovat työ- ja elinkeinoministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä ympäristö- ja sisäasianministeriöiden rahoittamasta Arktisen öljy- ja kemikaalivahinkojen osaamiskeskus Suomeen –esiselvityksestä, jonka toteutti NesteJacobs Oy.
Taustalla on systemaattinen kysyntälähtöisyyteen perustuva innovaatiotoimintamalli. Malli on laajempi kuin työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2008 ehdotuksesta Kansalliseksi innovaatiostrategiaksi. Siinä korostettiin etenkin kuluttaja- ja kysyntälähtöistä innovaatioajattelua, alleviivaten palvelujen käyttäjälähtöisyyttä. Markkinoista kaukana olevan Suomen innovaatiotoiminnan painopiste pitää olla laajemmin ympäristön tarvelähtöisyydessä kuin vain kuluttajien käyttäjälähtöisyydessä. Harvaan asuttuna etäällä markkinoista olevana pohjoisena kansakuntana arktisen luonnonvarojen hyödyntäminen ja yritykseltä yritykselle tuotteet ovat suhteessa muihin kansoihin luontainen painopistealamme, kuten Nokian kehitys osoittaa.
Osaamiskeskussuositusten taustalla on vuosina 2011-2013 Uudenmaan ely-keskuksen tilaama kansallinen Arktisen meriteknologian ennakointihanke RD Aluekehitys Oy:ltä. Metodisesti pyrittiin tunnistamaan kysyntä- eli tarvelähtöisiä kehittämistarpeita painottamalla yritys- ja markkinainformaatiota unohtamatta muita tarpeellisia sidosryhmiä. Suositeltaviin jatkotoimenpiteisiin nostettiin mm. Delfoi-paneelin priorisoimana reilut 10 suositusta, joita jalostettiin edelleen. Yksi jatkotoimenpidesuositus oli arktisen öljyntorjuntateknologian testausympäristö jääolosuhteissa sekä siihen liittyvä koulutuskeskus, mikä on edelleen mainitun osaamiskeskusaloitteen keskeisin sisältö. Aloite sai hieman suuremman kannatuksen yrityslähtöisiltä kuin julkisilta toimijoilta ja kuului ns. melko tärkeään luokkaan, kuten kaikki muutkin suositellut johtopäätökset.
Suositus kirjattiin vuonna 2013 keväällä Suomen Arktiseen strategiaan, elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren johtamaan Meriteollisuuden kilpailukykytyöryhmän muistioon ja liikenne- ja viestintäministeriön Fintrip-verkoston seminaarimuistioon hankkeen viestintäsuunnitelman toteutuksen tukemana. Meriteollisuuden kilpailukykytyöryhmän muistiossa annettiin suuntaviivat esiselvitystyön tarkemmalle organisoimiselle.
Arktisen meriteknologian ennakointihankkeemme mukaan ympäristösuojeluteknologia, ilmatiede-, sää- ja mittausjärjestelmät ovat ns. tähtiklustereita vuonna 2030 – jotka ovat myös kaavaillun osaamiskeskuksen painopistealoja. Taustalla olevan ajattelutavan mukaan vasta tähtiklusterivaiheen jälkeen markkinaosuuden ollessa riittävän laaja, alaa toimii varsinaisesti klusterin tai aluetalouden tulon lähteenä. Päästääkseen tuohon tavoitetilaan tähtiklusteriksi, tarvitaan määrätietoisia investointeja ja kehittämistoimia juuri nyt, joiden laatua ja olemusta, jopa kustannuksia on selvitetty Arktisen öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakeskus -esiselvityksessä.
Arktisen alueen kysyntä ei perustu niinkään ilmastonmuutokseen ja jääpeitteen vapautumiseen, kuin sitäkin enemmän mm. uusien resurssi- ja ympäristötehokkaiden teknologisten ratkaisuiden löytymiseen, maailmantalouden ja sen väkiluvun kasvusta johtuvaan raaka-aineiden kysyntään ja erityisesti Venäjän sisäiseen prosessiin Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena. Venäjälle arktiseen suuntautuminen on elintärkeä välttämättömyys ja Koillisväylän kehittäminen välttämätön pakko. Tätä prosessia Ukrainan kriisi ja Itämeren tilanne mieluummin vauhdittavat Venäjän näkökulmasta kuin hidastavat elleivät sitten muut tekijät, kuten pakotepolitiikka sitä täysin estä. Osaamiskeskusasiassa suurvaltasuhteita pitäisi käyttää hyväksi eikä antaa niiden estää hanketta.
Viittaamani Arktisen meriteknologian ennakointihankkeen mukaan arktisen meriteknologiaosaamisen kysyntä perustuu ennen muuta kaasun tuotantoon, sitten kaivostoimintaan ja kolmanneksi öljyntuotantoon. Arktisen kysymys on siis energiataloudellisesti ennen muuta kaasussa. Öljyntuotantoa ja kaasuntuotantoa ei voida kuitenkaan käsitellä erikseen, esiintyväthän ne samassa lähteessä kohteesta riippuen eri suhteissa.
Tutkimustemme mukaan voidaan kuitenkin väittää, että investointien kannalta kriittisellä noin 15-20 vuoden tähtäimellä öljyntuotanto- ja sen hintakehitys tulee olemaan sellainen, että sen tuotantoa ja kuljetusta arktisella alueella tullaan tekemään. Esimerkiksi Itämeri ja Suomenlahti ovat Venäjän arktisilta alueilta tulevien öljytuotteiden gateway, portti, Eurooppaan ja Koiviston Primorskin satama muodostaa tärkeimmän yksittäisen Venäjän öljynvientisataman jo nyt. Itämeri on arktinen meri monilta ominaisuuksiltaan ja tarve suojella sitä muodostaa jo yksistään riittävän perusteen investoida öljyntorjuntavalmiuksien kehittämiseen. Yllättävänä tekijänä pitkän aikavälin öljyn hintakehityksessä on kuitenkin kaasun tarjonnan kasvu mm. uuden porausteknologian myötä. Samalla tarjolle tulee myös uusia liuskeöljylähteitä. Liuskeöljylähteet ja arktiset öljylähteet kilpailevat keskenään.
Arktiseen halutaan mennä nyt ympäristönsuojelu- ja turvallisuus edellä. Maailmalla on monta tutkimus- ja kehityshanketta, joissa on tavoitteena arktisen öljyntorjuntateknologian kehittäminen ja jopa vastaavantyyppinen osaamiskeskus. Pisimmällä vaikuttaisi olevan Kanadassa oleva hanke. Suomalaisten mahdollisuus perustuu nyt määrätietoiseen, osin ripeään etenemiseen, mutta erityisesti omien luontaisten kilpailuetujen hyödyntämiseen, joista voisi mainita mm. arktinen merenkulkuympäristön omasta takaa ja Venäjän läheisyyden. Synergiaa mm. Barentsin alueen kaivostoiminnan kanssa kannattaa miettiä.
Konkreettisten ongelmien ratkaisu eli kysyntälähtöisyys on myös yliopistojen mahdollisuus. Keskus tulisi nähdä alustana, johon varsinkin investointivaiheessa kannattaa satsata myös julkisia varoja. Useiden yritysten yhteydenottojen ja tutkimushaastatteluiden perusteella voin todeta, että Suomessa on runsaasti etenkin etelä- ja länsirannikolle keskittynyttä öljyntorjuntateknologian osaamista, jo valmiita ratkaisuja. On tärkeää, että keskuksen toiminnassa tunnistetaan nämä olemassa olevat ratkaisut ja pyritään vauhdittamaan näitä usein yrittäjien tuottamia parhaita käytäntöjä vain uusien kehittelemisen sijaan.
Öljyntorjuntateknologiaan liittyy intressejä myös julkishallinnolla, joka on vastuussa öljyntorjunnasta mm. merialueilla. Intressit voivat estää pahimmassa tapauksessa parhaimpien ratkaisujen läpimurron. Yrityksillä taas puolestaan on intressejä tietynlaisten teknologioiden edistämiseen. Esimerkiksi Suomessa ja Itämeren suojelussa on korostunut mekaaninen öljytorjuntateknologia. Suuret kansainväliset öljy-yhtiöt painottavat kemikaalipohjaisia ratkaisuja. Parhaimmat ratkaisut ympäristön kannalta saattavat olla mekaanisen ja kemiallisen, jopa biologisen, yhdistelmiä. Tällaisia mm. kilpailuissa testattuja ja menestyneitä ratkaisuja on esitetty mm. suomalaisten yritysten toimesta. Mainittakoon mm. OilWhalen arktisissa jääolosuhteissa tapahtuvat jo testatut suurtehoratkaisut tai Miglioren öljynporauksen öljymudan käsittelyratkaisut.
Osaamiskeskushanke jo Oulun Teknologiakylä-Technopolis –kehittämisprosessin kokemusten mukaan edellyttää kolme osapuolta: yritykset, kunnat ja valtion yhteen hiileen puhaltamisen onnistuakseen. Vuorovaikutuksesta syntyy innovaatioympäristö kasvulle. Sitä voidaan tässäkin tapauksessa tukea kolmella tavalla em. kokemuksiin ja Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä –tutkimukseen viitaten: fyysisin, organisatorisin ja ohjelmallisin rakentein. Esimerkiksi EU-hankkeissa on käytännössä tällä hetkellä yritykset ulkona oleva osapuoli, vaikkapa vain EAKR-rahoituksessa.
Nyt ei pidä jäädä odottamaan vain fyysisten rakenteiden valmistumista. On keskityttävä ohjelmoimaan kansainvälistä öljyntorjuntakoulutusta ja tutkimusta pitkäjänteisesti. Kansainväliset öljyntorjuntaosaajat on tuotava Ouluun ja Perämeren alueelle säännöllisesti jakamaan tietoa ja luomaan uutta mm. harjoituksissa. Tämä on osaamiskeskuksen keskeinen ydintoiminto. Maaliskuussa Kemissä pidettävässä kansainvälisessä öljyntorjuntaharjoituksessa ja konferenssissa olisi ilmoitettava jo seuraava tapahtuma alueella. Tutkimuspuolella on välittömät mahdollisuudet lähteä panostamaan paljon puhuttua robotiikkaa ja konenäköä erityisesti arktiseen toimintaympäristöömme, kuten öljyn- ja kaasuntuotannossa tarvittavaan teknologiaan ja merenalaiseen rakentamiseen ”robottiautojen” sijaan. Oululainen Oy SteelDone Group Ltd on ollut yksi päänavaaja Suomessa merenalaisen rakentamisen edistämisessä.
Kansallisessa kontekstissa on muistettava, että etenkin meriteknologian osa-alueella, Pohjois-Suomi voi menestyä vain verkottumalla Etelä-Suomeen ja Länsi-Suomeen, missä valtaosa alan osaamisesta ja yrityksistä sijaitsee Suomessa. Tämä uusi liitto voi luoda arktiseen meriklusteriin tutkimuksemme mukaan suuren kasvumahdollisuuden. Tätä tavoitetta tuki myös oululaisten kanssa toteuttamamme TEKES-rahoitteinen SMARCTIC-hanke. Tekes päätti käynnistää Arktiset Meret tutkimusohjelman. Jatkossa Oulu tervaa laivat nykyajan teknologiaosaamisellaan.
–
Mikä tarkoittaa innovaatio? Tarkkaan ottaen innovaatio on vasta hyötykäyttöön otettu uudistus. Eli vasta, kun osaamiskeskus on todellisuutta toimintana, voidaan sanoa, että se on innovaatio.
Ks. myös
- LVM, TEM ja YM esittävät: Käynnistettävä Perämeren rannikolle sijoittuvan kansainvälisen arktisen merenkulun testaus-, harjoitus- ja koulutuskeskuksen suunnitteluvaihe
- ”Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka”
Impelementointi
Yhdysvallat
RD Aluekehitys Oy - Elää aikaansa edellä 