TIETOISKU  / CASE HANKE – MAASEUDUN TULEVAISUUS JA KASVUKLUSTERIT

Maaseudun tulevaisuuden kasvuklustereita arvioitiin RD Aluekehitys Oy:n Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR:n hankkeessa vuosina 2003-2004. Tulevaisuutta katsottiin vuoteen 2015. Tarkoitus oli mm. vaikuttaa EU:n rakennerahastokauden 2007-2013 toimintaan. Tulokset ja tutkimuksen toteutusmalli ovat pitkälti edelleen relevantteja ja käyttökelpoisia.  Seuraavassa on esitelty tutkimuksen loppuraportin Yhteenveto.

Lähde

Myllylä, Yrjö & Linturi, Hannu (2004). Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit. 114 s. Oy Aluekehitys RD RD Delfoi -sarja / Maa- ja metsätalousministeriö / Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR.  Summary reports in <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/tiedostot/matukaloprap290305.pdf>

Ks. myös

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf>

.

Yhteenveto

Tausta

Hankkeen taustalla on muun muassa WTO-prosessi, EU:n maatalouspolitiikan uudistaminen, em. johtuvat osaamisen suuntaamisen uudet haasteet.

Hankkeen tavoitteena on ollut 1) kasvuklustereiden ja niiden tuotealueiden tunnistaminen ja ennakointi eri tyyppisillä maaseutualueilla, 2) arvioida klustereiden kehittämisen yhteistyömahdollisuuksia keskusten kanssa, 3) arvioida eri toimijoiden rooleja ja toimenpiteitä klusteroitumisen edistämisessä, 4) toimijoiden keskeisten ja välisten osallistumis- ja verkostoitumisedellytysten luominen (erityisesti tulosten hyödyntämisvaiheessa kehittämishankkeessa tutkimusvaiheen jälkeen). Tarkasteluaikajänne on ollut vuoteen 2015.

Maaseutua on tarkasteltu  seuraavissa alueryhmissä tai kuntatyypeissä: harvaan asuttu maaseutualue, ydinmaaseutu, vuorovaikutusalueet sekä lisäksi muun muassa vertailun että tutkimusasetelman (keskusten ja maaseudun vuorovaikutuksen korostaminen näkökulma) vuoksi mukana ovat olleet keskusalueet.

Kyseessä on ennen muuta ennakointihanke, mutta osin teoreettisten perusteluiden vuoksi myös tulevaisuudentutkimushanke. Ennakointihankkeessa EU:n komission tutkimuksen pääosaston mukaan edistettävä samanaikaisesti:1) tiedon hankintaa, 2)  osallistumista, 3) verkostoitumista, 4) vision laatimista ja 5) päätöksentekoa.

Tutkimuksen tärkeitä käsitteitä ovat Delfoi-menetelmä (asiantuntijahaastatteluun perustuva tulevaisuudentutkimuksen menetelmä), megatrendi (tässä maaseudun kehitykseen vaikuttava jatkuva kehitystrendi), klusteri (tuotteen tai tuoteryhmän ympärille muodostunut toimijoiden verkosto).

EU:n komission tutkimuksen pääosaston mukaan ”Oy Aluekehitys RD on kehittänyt Delfoi-menetelmästä aluekehittämisen työkalun, jolla alueellisia voimavaroja pyritään suuntaaman kasvualoille. Tämän tutkimuksen Delfoi-soveltamisella on pyritty alueelliseen ennakointiin em. komission kuvaamin painotuksin.

Tulevaisuuden klusterit

Tärkeimmät maaseudun kehittymiseen vaikuttavat muutos- eli megatrendit tutkimuksen mukaan ovat 1) toimintojen verkottuminen, 2) tietoteknologinen kehitys, 3) verkkopalvelujen kasvu ja 4) väestön ja työvoiman ikääntyminen.

Tärkeimmät työllistävät klusterit keskuksissa Delfoi-paneelin mukaan ovat 1) hyvinvointi, 2) IT- ja viestintä ja 3) kuljetus- ja logistiikka. Mahdollisesti nopeimmin kasvavat klusterit ovat hyvinvointi,  matkailu ja ympäristö.

Tärkeimmät työllistävät klusterit vuorovaikutusalueilla Delfoi-paneelin mukaan ovat 1) hyvinvointi, 2) IT- ja viestintä ja 3) kuljetus- ja logistiikka. Mahdollisesti nopeimmin  kasvavat klusterit ovat IT- ja viestintä, matkailu sekä mekaaninen puu.

Tärkeimmät työllistävät klusterit ydinmaaseudun alueilla Delfoi-paneelin mukaan ovat 1) elintarvike, 2) matkailu ja 3) mekaaninen puu.  Nopeimmin kasvavat klusterit ovat mahdollisesti hyvinvointi, IT- ja viestintä.

Tärkeimmät työllistävät klusterit harvaan asutun maaseudun alueilla ovat Delfoi-paneelin mukaan 1) matkailu, 2) elintarvike, 3) mekaaninen puu ja  4) ympäristö. Nopeimmin kasvavat klusterit ovat mahdollisesti hyvinvointi, matkailu, mekaaninen puu, ympäristö,  mahdollisesti myös IT- ja viestintä (”heikot signaalit”).

Em. tärkeimmät työllistävät klusterit ovat vankemmalla aineistopohjalla, nopeimmin kasvaviin klustereihin liittyy epävarmuutta enemmän mielipiteiden hajonnan vuoksi.

Klustereiden tuotealueet

Elintarvikeklusterin tärkeimmät tuotealueet työllistämisen näkökulmasta Delfoi-paneelin mukaan 1) vihannesten sekä marjojen ja hedelmien valmistus, 2 ) leipotoiminta, 3) teurastus- ja lihanjalostus ja 4) maidon jatkojalostus. Muut painopistealueet / ominaisuudet tuotealueissa: tärkeimpänä funktionaalisuus, toiseksi erikoiselintarvikkeet ja bioteknologiaan perustuvat tuotteet.

Tärkeimmät tuotealueet terveyspalveluissa työllistämisen näkökulmasta Delfoi-paneelin mukaan 1) lääkäripalvelut selvä ykkönen, 2) Sairaalapalvelut, fysikaalinen hoito ja muut terveyspalvelut korostuvat myös. Majoituksen sisältävissä sosiaalipalveluissa tärkeimmät tuotealueet 1) palvelutalot ja asunnot, 2) vanhusten laitokset.  Sosiaalisissa avopalveluissa tärkeimmät tuotealueet 1) kotipalvelu, 2) lasten päivähoito.  Työllistämisen painopiste on yksityisissä terveydenhuollon ja sosiaalisissa palveluissa. Virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminta myös tärkeä painopistealue.

Informaatioteknologia(IT)- ja viestintäklusterissa tärkeimmät tuotealueet työllistämisen näkökulmasta Delfoi-paneelin mukaan ovat 1) tietoliikennetekniikka,  2) uusmedia ja sisältötuotanto, 3) ohjelmistotuoteteollisuus ja 4) palvelukeskukset.
Kuljetus- ja logistiikkaklusterissa tärkeimmät tuotealueet työllistämisen näkökulmasta Delfoi-paneelin mukaan ovat 1) eri kuljetusmuotoja yhdistävät logistiikkapalvelut, 2) sähköisen kaupan logistiset ratkaisut ja 3) maakuljetukset korostuvat myös.

Mekaanisen puun klusterissa tärkeimmät tuotealueet työllistämisen näkökulmasta Delfoi-paneelin mukaan 1) talonrakentaminen, 2) rakentamisen järjestelmät, 3) rakennuspuusepänteollisuus.

Ympäristöklusterissa tärkeimmät tuotealueet työllistämisen näkökulmasta Delfoi-paneelin mukaan 1) jätteiden hyötykäyttö, 2) uusiutuvat energialähteet ja energiansäästöteknologia.

Muut ryhmässä (TOL-luokittelun mukainen liike-elämän palvelut ja rakennusklusteri) tärkeimmät tuotealueet työllistämisen näkökulmasta Delfoi-paneelin mukaan 1) konsultointi, 2) talonrakentaminen, 3) rakennuspalvelutoiminta,  4) työvoiman vuokraus ja 5) laskentatoimi- ja kirjanpito.

Pk-paneelin näkökulma tulevaisuuden klustereista

Pk-paneelin mukaan (noin 4000 pk-yrityksen haastattelu vuonna 2003) eri klustereiden kehitys (kaikki klusterit yhteensä) pitkällä tähtäimellä paras tulevaisuus on  kaupunkien läheisellä maaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla (yli 50 % mielestä parempaan suuntaan). Myös keskuksissa yli 50 % katsoo tulevaisuuden olevan parempaan suuntaan. Ydinmaaseudulla tulevaisuuden odotukset pitkällä tähtäimellä hiukan heikommat (reilut 40 % katsoo tulevaisuuden olevan parempaan suuntaan).

Klustereittain tarkasteltuna paras tulevaisuus on matkailualalla, johon lukeutuvista yrityksistä lähes 70 % katsoo pitkän tähtäimen tulevaisuuden olevan parempaan suuntaan. IT-klusteriin kuuluvista yli 60 % katsoo pitkän tähtäimen tulevaisuuden olevan parempaan suuntaan. Ympäristö- ja hyvinvointiklusteriin lukeutuvista lähes 60 % katsoo pitkän tähtäimen tulevaisuuden olevan parempaan suuntaan.  Kuljetus- ja logistiikkaklusterissa noin 40 % ja elintarvikeklusterissa reilut 30 % katsoo pitkän tähtäimen tulevaisuuden olevan parempaan suuntaan.

Kuntatyypeittäin ja klustereittain paras tulevaisuus keskuksissa IT-klusterilla paras tulevaisuus (yli 60 % mielestä parempaan suuntaan), myös hyvinvointi, ympäristö ja matkailualan klustereilla on lähes 60 % mielestä parempaan suuntaan oleva tulevaisuus. Vuorovaikutusalueilla matkailualan klusterilla nähdään olevan ylivoimaisesti paras tulevaisuus (80-90 % mielestä tulevaisuus parempaan suuntaan). Toisena vuorovaikutusalueella korostuu IT- ja viestintäklusteri, jonka tulevaisuuden noin 70 % katsoo olevan parempaan suuntaan. Ympäristö- ja hyvinvointiklusterilla katsotaan olevan tulevaisuus parempaan suuntaan noin 60 % mielestä. Ydinmaaseudulla paras tulevaisuus on ympäristöklusterilla, johon lukeutuvat katsovat tulevaisuuden olevan lähes 80 % mielestä parempaan suuntaan. Toisena korostuu matkailu, johon lukeutuvista yli 60 % katsoo tulevaisuuden olevan parempaan suuntaan. Kolmantena hyvinvointi, johon lukeutuvista lähes 60 % mielestä tulevaisuus on parempaan suuntaan. Harvaan asutulla alueilla ykköseksi nousee matkailu, jonka tulevaisuuden 70-80 % vastaajista katsovat olevan parempaan suuntaan. Toiseksi tulee hyvinvointiklusteri sekä IT- ja viestintäklusterit, joiden tulevaisuuden noin 60 % vastaajista katsoo olevan parempaan suuntaan. Noin 50 % mielestä ympäristöklusterin ja hiukan alle 50 % mielestä mekaanisen puun klusterilla pitkän tähtäimen tulevaisuus on parempaan suuntaan.

Klustereittain tarkasteltuna parhaimmat alueet, ts. alueet, jossa ko. klusteriin lukeutuvat yritykset katsovat tulevaisuutensa olevan eniten parempaan suuntaan ovat 1) elintarvikeklusterissa vuorovaikutusalueet ja keskukset, 2) hyvinvoinnissa harvaan asuttu maaseutu ja vuorovaikutusalueet, 3) IT:ssa ja viestinnässä vuorovaikutusalueet ja keskukset, 4) kuljetus- ja logistiikkaklusterissa keskukset ja vuorovaikutusalueet, 5) matkailussa vuorovaikutusalueet ja harvaan asuttu maaseutu, 6) mekaanisessa puussa keskukset ja harvaan asuttu maaseutu sekä 7) ympäristöklusterissa keskukset ja ydinmaaseutu.

Varsinaisen Delfoi-paneelin ja pk-paneelin käsitys klustereiden sisällöstä poikkesi jonkun verran toisistaan eivätkä näiden paneelien tulokset ole siten aivan vertailukelpoisia keskenään.

Väestö

Väestön määrän ja eri ikäryhmien määrä kehitys eri kuntatyyppien alueilla on paneelin mukaan seuraava: 1) Keskukset – Nyt yli 50 % kokonaisväestöstä. Kasvaa hieman. Kasvu tulee pääasiassa 45-65 –vuotiaiden määrän kasvusta. 2) Vuorovaikutusalueet – Nyt noin neljännes kokonaisväestöstä. Säilyy ennallaan. 45-65-vuotiaiden määrä kasvaa, 25-44-vuotiaiden määrä laskee hieman. 3) Ydinmaaseutu – Nyt alle 15 % kokonaisväestöstä. Vähenee hieman. 0-15-vuotiaiden määrä vähenee, 25-65-vuotiaiden määrä säilyy ennallaan. 4) Harvaan asuttu maaseutu – Hiukan alle 10 % kokonaisväestöstä. Vähenee hieman. 0-24-vuotiaden määrä vähenee tuntuvasti, 25-64-vuotiaiden määrä vähenee hieman, yli 65-vuotiaiden määrä säilyy ennallaan.

Klusteroitumisen edistäminen

Veturiyritysajattelu on tärkeää: tuote- ja markkinahallintaa edustavat veturiyritykset hyväksytään tärkeimmäksi verkottumisen lähtökohdaksi. Veturiyritykset käsite on syytä ymmärtää laajasti.

Kaikkien kuntatyyppien osalta public-public-verkottuminen selkeästi suurin pullonkaula, mitä kauemmas keskuksista mennään, sitä enemmän ongelmia on public-public-verkottumisessa tutkittavien klustereiden kehittämisen edistämisessä. Keskuksissa lisäksi private-private-verkottuminen ja private-public-verkottuminen korostuvat verkottumisen edistämisen tasoina, vuorovaikutusalueilla private-public- ja private-private, ydinmaaseudulla private-private ja public-private ja harvaan asutulla maaseudulla private-private niin ikään jonkun verran.

Sekä horisontaalinen (saman alan kilpailevia yrityksiä samalla alueella – oppiminen) että vertikaalinen (luottamukseen perustuvia yhteistyöverkostoja veturiyritys ytimenä) pidetään kumpaakin tärkeänä alueellisen klusteroitumisen mallina.

TE-keskuksilta toivotaan tähtiyritysajattelua (alueiden yritysten lähtökohdista tapahtuvaa) pohjalta lähtevää kehittämistyötä painopistealueajattelun rinnalle (jota muun muassa tämän tutkimuksen tulokset korostavat). TE-keskukselta odotetaan ”yleislääkärin roolia” ja toivotaan, että sen sisällä elinkeinopolitiikka olisi yhteistä eri ministeriöiden välillä. TE-keskuksen rooli on tärkeää muun muassa uusien koulutushankkeiden käynnistämisessä ja tuotteistettujen yrityskehityspalvelujen tarjoamisessa maaseudun uusien kasvuklustereiden kehittämisessä.

Kunnat ovat tärkeitä innovaatioden kehitysalustoja ja tuotekehitysalustoja. Mitä pienemmästä kunnasta on kysymys, sen tärkeämmäksi tulee kunnan rooli innovaatioiden mahdollistamisessa (tuotteiden kehitysalustat, tulevaisuudessa erityisesti verkkopohjaisten koulutusmallien mahdollistaminen voi korostua).

Koulutuksen kehittäminen tärkein yksittäinen klusteroitumisen edistämisen tekijä. Koulutus (osaamisen tuottaminen) on klusterin keskeinen voimavara panelistien mielestä. Pk-paneelin mielestä ammattioppilaitos (2-aste) ja ammattikorkeakoulutaso palvelisivat parhaiten yritysten tarpeita, kolmanneksi yliopistotaso. Miten etäämmälle keskuksista mennään, sen enemmän korostuu ammattioppilaitostaso tärkeimpänä osaamisen tuottajana. Yliopistotason koulutus korostuu jonkun verran vuorovaikutusalueen yritysten tarpeissa. Internet-verkon rooli koulutuksessa korostuu, parhaimmassa tapauksessa ”koulutusrakenteet irtoavat paikasta ja notkistuvat palvelemaan todellisia tarpeita”.

Palvelukeskuksista uusi työllistäjä. Paneelin mukaan palvelukeskuksista voisi muodostua työllistämisen näkökulmasta maaseutualueille tärkein uusi toiminnan muoto. Palvelukeskusten sisältönä toimivimmat ideat olisivat tilausten hallinta, myynti- ja markkinointi, tiedotus- ja neuvonta sekä häiriöiden hoito- ja help desk-toiminta. Sisältönä korostuvat lisäksi asiantuntijapalvelut ja jossain määrin lähialueen mikropalvelut sekä hoiva- ja hoivapalvelutyöt (esimerkiksi terveydenhoidon puhelinneuvonta). Palvelukeskusympäristöt tulisi rakentaa ennen muuta ”seudullisten yrityspalvelupisteiden yhteyteen”. Kriittisenä palvelukeskuskonseptin käynnistymisen ja kehittymisen tekijänä on ennen muuta markkinatieto keskusten ja organisaatioiden tarpeista ja toiseksi johtamistaidon ja organisatorisen kapasiteetin puute. Myös koulutettavan väestöpotentiaalin puuttuminen tai kunnan koko on jossain määrin ongelmaksi sekä kunnallisen elinkeino-ohjelman puuttuminen tai sen jälkeenjääneisyys. Elinkeinostrategioiden päivitys esimerkiksi alueellisen ennakoinnin menetelmin vastaamaan megatrendien vaikutuksia ja mahdollisuuksia on tärkeää.

Tietoliikenneinfrastruktuuri. Noin 30 % mielestä tietoliikenneinfrastruktuuri estää tutkittavien klustereiden kehittymistä eri alueiden välisenä yhteistyönä 50 % vastaajista on sitä mieltä, että tietotekniikka, erityisesti internet, voi korvata etäisyyksiä, ts. klusteroitumisessa keskeistä läheisyyden vaatimusta.

EU-hankkeiden rooli.  Yritykset on saatava hyötymään ja osakkaiksi EU-hankkeisiin nykyistä enemmän, jotta aluekehitysvaikutuksia syntyisi. Keskeinen painopiste keskusten veturiyritysten ja organisaatioiden tarpeiden kartoitus sekä koulutuksen kehittäminen maaseutualueilla palvelemaan keskusten tarpeita. Koulutuksen kehittämiselle keskeinen  lähtökohta klustereiden keskeisimmät tuotealueet.

Johtopäätökset

Maaseudun kehitykseen vaikuttavat muutostrendit.  Korostuneet megatrendit (toimintojen verkottuminen – sisältäen myös monipaikkaisuuden – tietoteknologinen kehitys ja verkkopalvelujen kasvu) avaavat uudenlaisia mahdollisuuksia maaseutualueiden kehittymiseen nimenomaan verkottumisen, tietotekniikan ja verkkopalvelujen kasvun myötä.

Muutostrendien mahdollistamat tulevaisuuden kasvuklusterit.  Delfoi-panelistien korostamat klusterit ja niiden tuotealueet ovat perusteltavissa  em. trendien synnyttämällä kasvavalla kysynnällä. Korostuneissa klustereissa ja etenkin niiden tuotealueissa piirteenä on, että palvelujen merkitys nousee niissä keskeiseksi.

Väestön kehitys. Tällä hetkellä yli 50 % väestöstä asuu tutkimuksen keskuksissa. Vuorovaikutusalueet mukaan lukien luku on yli 70 %. Ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla alueella keskusten väestö on otettava entistä selkeämmin palvelujen kehittämisen keskeiseksi lähtökohdaksi.

Toimijoiden roolit klusteroitumisen edistämisessä.  Erityisesti keskusten ja vuorovaikutusalueiden veturiyritysten tarpeiden kartoittaminen on  avainasemassa kehittämishankkeissa, kuten koulutuksen kehittämisessä.

Kuntien roolissa keskeistä on niiden tarjoama innovaatioalusta. Tulevaisuudessa kunnan rooli vain korostuu muun muassa hyvinvointi- ja ympäristöklusterin sovelluksien kehittämisessä sekä koulutuksen kehittämisen verkkosovellusten mahdollistajana.

TE-keskusten rooli on tärkeä muun muassa resurssoinnin allokoinnissa painopistealueille esimerkiksi kasvualojen klustereiden koulutustarpeisiin. Päämääränä tulisi olla TE-keskuksissa elinkeinopolitiikka, joka olisi selkeästi TE-keskuksen yhteistä ja hallinnolliset kysymykset tarvittaessa erillisiä.

Tutkimus- ja koulutusjärjestelmän kehittäminen  – tärkein klusteroitumisen edistämisen toimenpide.  Tutkimus- ja koulutusjärjestelmän kehittäminen suuntaamaan kasvuklustereiden ja keskusten veturiyritysten ja muiden veturiorganisaatioiden tarpeita on tärkein yksittäinen maaseudun kehittämisen toimenpide.

Koulutusorganisaatioiden ”notkistuessa” maaseudun tulevaisuuden kilpailutekijäksi noussee koulutettava väestöpotentiaali, muun muassa monipaikkaisuuteen pohjautuvien palvelukeskusten tarpeisiin. Koulutuksen joustavien ratkaisuiden lisääntyessä verkkopalvelusovellukset koulutuksen tarpeisiin lisääntyvät. Kuntien asenne näiden kehittämiseen on tärkeää koko kunnan tulevaisuuden kannalta. Myös koulutuksen hallinnon alueellistamistarvetta olisi näin arvioitava koulutuksen joustavuuden ja reagointiherkkyyden varmistamiseksi.

Monipaikkaisuus- ja palvelukeskusajattelu – maaseutualueiden uusi elinkeinotoiminnan muoto. Monipaikkaisuusajattelun ympärille on hahmottumassa uusi elinkeinoala, joka perustuu keskeisesti juuri tärkeimpien muutostrendien aiheuttamaan kysyntään (toimintojen verkottuminen, tietoteknologian kehitys ja verkkopalvelujen kasvu). Tälläisessa palvelukeskuksessa hoidetaan yleensä suuren organisaation jotakin tehtävää, esimerkiksi tilausten hallintaa, myyntiä ja markkinointia, tiedotusta ja neuvontaa, häiriöiden hoitoa ja opastusta, help-desk toimintaa. Uutena ilmiönä on havaittavissa asiantuntijapalvelut, kuten terveydenhoidon puhelinneuvonta jne. Palvelukeskuksista voisi muodostua työllistämisen näkökulmasta maaseutualueille uusi, jopa tärkein toimintamuoto.

Kriittisenä palvelukeskuskonseptin käynnistymisen ja kehittymisen tekijänä on ennen muuta markkinatietoa keskusten ja sen organisaatioiden tarpeista ja toiseksi johtamistaidon ja organisatorisen kapasiteetin puute ja elinkeinostrategioiden puute tai niiden jälkeenjääneisyys.

Tietotekniikka- ja etätyö.   Tietoinfra on välttämätön edellytys myös em. palvelukeskusten kehittämiselle. Siinä näyttäisi olevan puutteita. Puutteet tulisi kartoittaa. Maaseutualueet eivät voi kytkeytyä kasvuklustereihin, jos tietotekniset yhteydet eivät ole kunnossa. Tällä perusteella tietoliikenneyhteyksien rakentaminen ajanmukaisiksi maaseutualueilla voisi perustellusti olla tulevan EU-ohjelmakauden yksi painopistealue EU-varojen käytössä. Etätyön osalta voisi olla tarvetta kehittää internet-työpisteiden verkostoa maaseutualueilla ajatellen muun muassa maaseutua keskusten ihmisten syventävän työn ympäristönä. Uudella ohjelmakaudella voisi tehdä selvityksiä ja suunnitelmia esimerkiksi ”seudullisella tasolla” internettyöpisteiden järjestelmästä. Työpisteiden kehittäminen koskee myös matkailukeskuksia.

Kun otetaan huomioon megatrendit, muun muassa verkkopalvelujen kasvu ja se, että internetiin pohjautuvat palvelut ovat periaatteessa paikasta riippumattomia, niin on tehtävä johtopäätös, että ainakin uusissa internetiin pohjautuvissa palveluissa vertikaalinen klusteroituminen tietotekniikan avulla on mahdollista.

EU-politiikka. EU:n uuden ohjelmakauden painotuksia (2007-2013) pitäisi tämän tutkimuksen valossa olla keskusten ja maaseutualueiden yhteistyötä korostavien hankkeiden resurssointi.

Erityisesti on korostettava koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä. Yksi ohjelmakauden kohteita voisi olla joustavien ja notkistuvien internet-pohjaisten koulutusohjelmien suunnittelu ja toteutus. Edellytyksenä onnistuneelle koulutuksen ja sitä ruokkivan tutkimuksen suuntaamiselle on osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi maaseutualueilla ennen kaikkea tulevaisuuden mahdollisuuksien näkökulmasta.

Keskeistä on viedä tämä tutkimus lähtökohtana korostuneet klusterit ja niiden tuotealueet eri koulutusasteiden koulutusohjelmiin esimerkiksi ESR-rahoitteisina projekteina. Nykyisten keskusten tutkimuslaitosten on osaltaan otettava maaseutualueet entistä enemmän soveltavan tutkimuksen kohteiksi, jotta alueen tarpeet ja lisäarvo kasvavissa klustereissa tulevat selville. Esimerkiksi tutkimuslaitosten maaseudun uusien kasvuklustereiden edistämistä edistävien tutkimusten toteutusta ja logistiikasta johtuvia kustannuksia voisi näin perustellusti esittää myös EU-ohjelmien rahoitettavaksi. Näissä yhteyksissä voisi miettiä myös yksityisten (tai julkisorganisaatioiden, jopa tutkimuslaitosten omien) maaseutualueilla sijaitsevien palvelukeskusten roolia tutkimusten suorittamisessa.

Koulutuksen kehittämisessä on tämän tutkimuksen taustaa vasten pohdittava myös opetushallinnon alueellistamisen tarvetta joustavien koulutusrakenteiden ja kasvuklustereiden tarpeiden tyydyttämistä varten. Tätä asiaa voitaisiin systemaattisesti miettiä myös alueellisten koulutus- ja kehittämistilaisuuksien sarjassa, jossa tämän tutkimushankkeen tuloksia tuodaan esille ja kootaan tilaisuuksien palauteinformaatio yhteen.

Painopistealueena EU-hankkeissa tulisi olla megatrendeihin perustuvat tärkeimmät kehitettävät klusterit ja niiden tuotealueet. Painotettavat klusterit vaihtelevat kuntatyypeittäin. Painotettavia näkökulmia, päätöksenteon kriteereitä tulisi olla työllisyysvaikutukset, mutta myös klustereiden kasvunopeus.

EU-hankkeissa yritysten tulee olla nykyistä enemmän mukana niin suunnittelussa, toteutuksessa kuin käytännön hyötyjinä. Tähän johtopäätökseen on lisättävä se, että EU-hankkeista ei saisi muodostua uutta julkisen sektorin rahoitusmuotoa vaan sillä olisi luotava uutta osaamista ja aluekehitysvaikutuksia.

EU-hankkeiden strategisesti tärkeitä, osin resurssoinnin kannalta pieniä kohteita, voidaan generoida tämän tutkimusraportin pohjalta esimerkiksi erillisissä tilaisuuksissa.

”Teoreettiset” päätelmät. Teoreettisista päätelmissä soveltamisen kannalta keskeisintä on, että tulevissa alueellisissa ennakointihankkeissa ns. megatrendianalyysi on otettava entistä selvemmin klusterianalyysin lähtökohdaksi.

Myös klusterikäsitettä on tutkittava. On tutkittava vertikaalista (kustannushyötyyn ja luottamuksen perustuvaa veturiyrityslähtöistä)  ja horisontaalista (kilpailuun perustuvaa oppimista ja innovointia korostava)  klusteroitumista ja arvioitava niiden merkitystä, kumpi on tärkeämpää aluekehitysvaikutusten ja siten muun muassa elinkeinopolitiikan kannalta. Tietotekniikan vaikutusta klustereiden maantieteellisen laajentumiseen on tutkittava. Eri klustereiden laajentumisherkkyyttä voisi tutkia.

Kehittämisen lähtökohtana pitäisi olla pikemminkin toiminta (josta klusteri on esimerkki) ja sen kehittäminen ja aluekehitysvaikutusten kasvattaminen (esimerkiksi hallinnollisen alueen kehittämisen sijaan).

Alueiden tyypittely keskuksiin, vuorovaikutusalueisiin, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun voi kuvata nykytilannetta, mutta tavoitetilaa se ei saisi kuvata. Alueisiin sidotut rahoitusohjelmat, TE-keskusten ja maakuntien liittojen, EU:n ohjelmien ennalta määrätyt toiminta-alueet estävät aluekehitystä monessa tapauksessa.  Tärkeää on pystyä murtamaan käytännön kehittämistyössä hallinnolliset rajat ja pyrittävä tunnistamaan klustereiden veturitoimintoja esimerkiksi oman TE-keskusalueen tai  muun hallinnollisen rajan ulkopuoleltakin markkinainformaation saamiseksi ja sen vaatimien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Jatkotoimenpiteet

Tutkimuksen tulokset ja jatkotoimenpidesuositukset ovat lähtökohta keskusteluille, joissa arvioidaan tarkemmin erilaisten jatkotoimien tarpeellisuutta. Suositeltavaa on, että tutkimushankkeen tekijää käytetään tulosten esittelyssä hyväksi ja tulosten soveltamisideoiden generoimiseen tapauskohtaisesti. Etenkään aluetasolla kehittämishankkeisiin ei pitäisi ryhtyä, ilman tarkempia lisäselvityksiä tutkittavasta teemasta, koska tutkimuksessa ei ole voitu riittävästi huomioida eri alueiden todellisia erityispiirteitä.

Tärkeimmät suositeltavat jatkotutkimushankkeet valtakunnan tasolla ovat 1) Klustereiden aluekehitysvaikutusten tehostamisen keinot, 2) Koulutustarpeiden ennakointi kasvuklustereiden, palvelukeskusten ja maaseutualueiden näkökulmasta, 3) Palvelukeskuskonseptien sisällöt, 4) Joustavat koulutusmallit, 5) Verkottumisen pullonkaulat ja niiden poistaminen, 6) Kuntien rooli innovaatioalustana ja 7) Loma-asukkaiden ja ikääntyvien rooli maaseudun palvelukeskusten työvoimaresurssina.  Aluetasolla 1) Elinkeinostrategioiden päivittämisen taustaselvitykset, 2) Koulutustarpeiden ennakointihankkeet kunta- ja kuntarypästasolla.

Tärkeimmät suositeltavan kehittämishankkeet valtakunnan tasolla ovat 1) MATUKA-tutkimustulosten hyödyntämissuunnitelman laatiminen ja toteusu, 2) TE-keskusten elinkeinopolitiikan hallinnollisten käytäntöjen kehittäminen ja 3) Tilastointikäytännön kehittäminen kuvaamaan toimintojen monipaikkaisuutta.  Aluetasolla 1) Laakaistaverkkojen rakentaminen sekä 2) Kunta- ja kuntarypästasolla internet-työpisteiden verkoston luominen ja kehittäminen.

Lähde

Myllylä, Yrjö & Linturi, Hannu (2004). Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit. 114 s. Oy Aluekehitys RD
RD Delfoi -sarja / Maa- ja metsätalousministeriö / Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR.  Summary reports in <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/tiedostot/matukaloprap290305.pdf>

Ks. myös

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf>