Innovaatiojärjestelmät ja strategiat: Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti


Julkaisuesittely ja arviointia

Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen):

Karjula, Kyösti & Yrjö Myllylä* (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena. Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti (Välstånd som en nationell förpliktelse. Utredningsrapport om utveckling av regional företags- och innovationsverksamhet). 106 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006.

*Yrjö Myllylä työryhmän sihteeri, raportin tekstin käytännöllinen tuottaja. Kyösti Karjula varsinainen selvitysmies ja vastuullinen sisällöstä, tukena 12 hengen asiantuntijaryhmä ja alueelliset ad hoc -ryhmät.

Avainsanat:
Aluekehitys, yrittäjyys, innovaatio, luova jännite, paradigman muutos, kilpailuetu, parempi käytäntö, markkinaymmärrys, markkina- ja kehittämisperusteinen innovaatiotoiminta, tilanneoppiminen, innovaatiodemokratia, innovaatioyhteiskunta, innovaatioekosysteemi, tulevaisuuslähtöisyys, yritys- ja innovaatioympäristöjen ennakointi

Tausta ja toimeksianto

Huhtikuussa 2006 silloinen pääministeri Matti Vanhanen asetti Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmieheksi yrittäjyyteen ja innovaatiotoimintaan perehtyneen silloisen kansanedustajan Kyösti Karjulan. Karjula toimi tuolloin myös valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaoston puheenjohtajana ja tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä. Hänet valittiin tehtävään pääministerin sanoin ennen muuta asiantuntemuksensa perusteella (raportin julkistamistilaisuus). Työ- ja elinkeinoministeriölle useita selvityksiä (julkaisuluettelo) vuodesta 1995 tehnyt Yrjö Myllylä Oy Aluekehitys RD:stä valittiin hankkeen pääsihteeriksi KTM:n edustajana. Toimeksiannossa KTM:ltä edellytettiin hankkeen sihteeriyttä. Hanke toteutettiin noin puolen vuoden aikana, pitkälti talkoopohjaisena työskenteltynä. Hankkeen toteutukseen osallistui 12 hengen työryhmä. Lisäksi kuultiin lukuisia alueellisia asiantuntijoita (henkilöiden nimet listattu raportissa).

Selvitysraportti on ennen muuta selvitysmiehen sekä selvitystyötä tukeneen työryhmän ja kuultujen asiantuntijoiden yhteistyön tulos. Itse selvitysraportin  varsinaisen tekstin on paikoilleen kirjoittanut hankkeen kirjoittavana pääsihteerinä toiminut Yrjö Myllylä. Lisäksi kirjoitukset raporttiin laativat työryhmän jäsenistä kansanedustaja Jyri Häkämies, maaherra Hannele Pokka, toimitusjohtaja Juha Sipilä, johtaja Ari Ahonen, kehitysjohtaja Marja Pirttivaara, projektipäällikkö Sirpa Kekkonen, tieteellinen johtaja Jorma Lammasniemi, johtaja Markku Markkula, ja johtaja Seppo Laine.

Innovaatiotoiminnan paradigman muutoksen hahmottaminen raportin tärkein viesti

Selvityksen aikana Oulussa pidetyssä työryhmäkokouksessa hahmottui, että selvityksen suurin ansio tulee olemaan – verrattuna muihin selvityksiin – innovaatiotoiminnan paradigman muutoksen hahmottaminen ja sen myötä muutokseen vaikuttaminen. Paradigman muutoksella tarkoitetaan merkittävää toimintatavan muutosta innovaatiotoiminnassa. Selvitysraportilla tähdättiin kaiketi myös 2007-2011 hallitusohjelman taustapaperiksi, merkittäviä osia siitä myös impelementoitiin hallitusohjelmaan. Raportissa on yhteensä n. 60 hankealoitetta. Tässä blogiartikkelissa on esitetty raportin tiivistelmä, johon on nostettu selvitysmiehen mukaan tärkeimmät 16 hankeaihioita.

Raportin kuvailulehdellä todetaan seuraavaa:
“Raportissa on esitetty pääministeri Matti Vanhasen huhtikuussa 2006 asettaman Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmiestehtävän keskeiset johtopäätökset. Keskeisin johtopäätös on paradigman muutos, mikä tarkoittaa uuden väylän avaamista nykyisen tutkimus- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan rinnalle ja tukemaan sitä. Käytännössä tämä tarkoittaa alueiden yritys- ja innovaatioympäristöjen vahvistamista ennen muuta markkinoiden suuntaan ja markkinoita ymmärtävien yritysten tunnustamista alueiden innovaatiotoiminnassa nykyistä keskeisempänä lähtökohtana. Paradigman muutos merkitsee samalla siirtymää kohti tulevaisuussuuntautunutta innovaatiodemokratiaa, innovaatioyhteiskuntaa ja innovaatioekosysteemiä.”

Mahdollisia raportin vaikutuksia

Hallitusohjelman 2007-2011 kirjaus “Kansallisen innovaatiostrategian” laatimisesta hallituskaudella 2007-2011 oli mielestäni tärkeimmän konkreettisen tai konkreettisluontoisten suositusten tulkinta. VNK 12/2006 raportin mukaan “keskeisin toimenpidesuositus on innovaatio- ja osaamispolitiikkaohjelman käynnistäminen seuraavan hallituskauden alussa”. Kansallinen innovaatiostrategia löytyy tästä. Kansallisen innovaatiostrategian luonnin aikana oli havaittavissa mielestäni sama analyysi mm. erään prosessiin liittyvän Dipolissa pidetyn konferenssin perusteella, että tutkimuslähtöisiin innovaatioihin oli olemassa “infrastruktuuria”, mutta että kysyntälähtöisten innovaatioiden innovaatioympäristössä oli pahoja puutteita ja uusia palveluja ja toimintapoja on kehitettävä tähän tarkoitukseen.

Selvitysraportin jälkeistä aikaa sivusta seuranneena paradigman muutos on ainakin osittain toteutunut:
– Työministeriön ja Kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistyessä 1.1.2010 uuden työ- ja elinkeinoministeriön organisaatiorakenne heijastelee raportin ehkä tärkeintä sanomaa paradigman muutoksesta: TEMissä toimii neljä osastoa: 1) Työllisyys- ja yrittäjyysosasto, 2) Työelämä- ja markkinaosasto, 3) INNOVAATIO-OSASTO, ja 4) Energiaosasto. Innovaatio-osasto jakaantuu puolestaan a) Osaamispohjaiset innovaatiot, b) Kysyntäinnovaatiot, c) Innovaatioympäristöt, d) Kasvuyritykset, e) Yritysten kansainvälistyminen ja vienti, f) Mineraalipolitiikka. Ks. TEMin organisaatiokuvaus tarkemmin tästä.

Käytännössäkin osaamispohjaisten innovaatioiden tilalle on tullut “toinen latu”, toinen painotus, kysyntälähtöiset innovaatiot. Eilen kuulin Ylen ykkösen radio-ohjelmassa, jossa teemana oli “Arvostetaanko Suomessa tutkintoja liikaa?” haastateltua työnantajaa, joka sanoi, että viimeisen seitsemän vuoden aikana ylipoistosta on otettu yhden kerran yhteyttä, lähinnä esitelmäpyynnön merkeissä. Samana aikana ammattikorkeakouluista on otettu lukuisia kertoja yhteyttä yritykseen. Havaintojeni mukaan verrattaessa yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, etenkin jälkimmäiset ovat ottaneet kysyntälähtöisestä innovaatioajattelusta kiinni – mikä oli nähtävillä selvitystä tehtäessä mm. ammattikorkeakoulujen nuoren historian ja paikkansa hakemisen johdosta. Toisaalta ehkä joidenkin mukaan mm. Aalto-yliopisto on tähdännyt samaan.

Selvityksen aikana pohdittiin perusteellisesti innovaation olemusta ja keskeinen tulema oli se, että vasta hyötykäyttöön otettu uudistus on innovaatio. Idea tai keksintö siis ei sitä ole. Tarvitaan työtä ja “työvettä”, jotta uudistukset saadaan myös täytäntöön. Raportissa innovaatio määriteltiinkin seuraavasti: Innovaatio on luotu ja hyödynnetty kilpailuetu tai parempi käytäntö.

Jo raporttia muokattaessa TEKESin nimimuutos laitettiin vireille. TEKESin nimi muutettiin virallisesti Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskukseksi kuvaamaan innovaation teknologista olemusta laajempaa kuvaa.

Kommentti: perustutkimus vs. soveltava tutkimus -asetelmaan

Vaikka “toinen latu” on nyt saanut ansaitsemaansa huomiota ja aukaistua, mm. Suomen Akatemian rahalla perustutkimusta tehneenä olen nähnyt myös perustutkimuksen merkityksellisyyden. Mielestäni olisi syytä löytää tasapaino “uuden ladun” ja perustutkimukseen satsaamisen välillä. Perustutkimuksen latu ei saa umpeutua! vaan siitä lähtevät soveltavan tutkimuksen ja markkinoiden tarpeesta syntyvät tutkimuksen latulenkit. Perustutkimus on välttämätön pohja soveltavalle tutkimustoiminnalle. Olen huolissani tällä hetkellä etenkin perustutkimuksen tilasta ja nykytilanteen seurauksista ja parhaimpien tutkijaresurssien pääasiallisesta käyttämisestä hankkeiden rahoituksen hankintaan ja hankkeiden hallinnointiin tuottavan perustutkimuksen sijaan. Perustutkimus voi tuoda soveltavalle tutkimukselle lisäarvoa esimerkiksi soveltavan tieteen käyttämien operationaalisten käsitteiden (kuten edustamastani kentästä esimerkiksi vahvat ennakoivat trendit, heikot signaalit, villit kortit, mustat joutsenet, klusterit) kehittämisen ja käsitteiden keskinäisyhteyksien tarkastelemisen muodossa. Hyvä tutkimus ei ole ylipistojen tai ammattikorkeakoulujenkaan yksinoikeus, olennaista hyvälle tutkimukselleon kuitenkin resurssit ja tutkijoiden vuorovaikutteisuus. Soveltavaa tutkimusta yritykset voivat helpommin rahoittaa, mutta siltä putoaa pohja, jos yhteiskunta ei kanna huolta perustutkimuksen resursseista. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus ja sen osuus valtion menoista vuonna 2010 on ollut noin 2 mrd euroa (Tilastokeskus) Vertailun vuoksi todettakoot, että potentiaalisten kaivoskohteiden arvo Suomessa on yli 250 mrdia euroa (ks. Hernesniemi et. al 2011: Kummusta klusteriksi) ja monet näistä on vapaaehtoisesti ja lähes korvauksetta niiden arvoonsa nähden luovutettu valtio-omisteisilta yhtiöiltä pois. Tutkimuksen- ja kehittämisen rahoitus ei siis ole kovin suurta. Tärkeää olisi kuitenkin myös edullisen ja tosiasiallisesti hyötykustannussuhteeltaan tuottavan perustutkimuksen ylläpito, jonka kustannusosuus on mainitusta 2 mrd :sta vain osa.

Viime aikoina on kuullut sanottavan, että Suomi on niin pieni maa, että sen on parempi keskittyä nopeaan soveltamiseen kuin perustutkimukseen. Mielestäni meillä on mm. maapallon pohjoisimpana kansana – joidenkin lähteiden mukaan yli 60 % Helsingin pohjoispuolella asuvista maapallon ihmisistä on suomalaisia – luontaisia perustutkimuksen alueita. Esimerkiksi mainittakoot arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimus.

Seuraavassa on esitelty po. raportin tiivistelmä ja siihen sisältyvät 16 tärkeintä hankeaihioita:

TIIVISTELMÄ

Valtioneuvoston Suomi maailmantaloudessa – hanke painotti siirtymistä tiedeja
teknologiapolitiikasta innovaatiopolitiikkaan. Tämän havainnon seurauksena
asetti pääministeri Matti Vanhanen selvitysmieheksi kansanedustaja Kyösti
Karjulan, jonka tehtävänä on ollut tunnistaa pullonkauloja, löytää kehittämisesityksiä
ja uusia avauksia alueellisten yritys- ja innovaatioympäristöjen vahvistamiseksi.
Selvitysmies nimesi työn tueksi kuuden hengen työryhmän ja sitä
täydentämään kuusi välittäjäorganisaatioiden asiantuntijaa.

Työryhmän luova jännite tuotti keskeisimpänä oivalluksena paradigman ja arvojen
muutoksen välttämättömyyden. Käytännössä tämä tarkoittaa innovaatiojärjestelmän
painopisteen siirtämistä ennen muuta markkinoiden suuntaan
ja markkinoita hallitsevien yritysten tunnustamista innovaatiotoiminnassa nykyistä
keskeisempänä lähtökohtana. Paradigman muutos merkitsee samalla
siirtymää kohti tulevaisuusorientoinutta innovaatiodemokratiaa, innovaatioyhteiskuntaa
ja innovaatioekosysteemiä.

Selvitysprosessi tuotti johtopäätöksenä uusia avauksia ja kehittämistoimenpiteita
sekä lakiesityksiä, joista selvitysmies nosti top 16 -listalle seuraavat:

1. Innovaatio- ja osaamispolitiikkaohjelman käynnistäminen

Väestön ikääntyminen asettaa erityiset vaatimukset maan eri alueiden tasapainoiselle
kehittymiselle. Samoin taloudellisen ympäristön kehitys ja Suomen
talouteen liittyvät rakenneongelmat asettavat kovia vaatimuksia myös tulevina
vuosina. Hyvä talouskehitys ja työllisyyden kasvu ovat välttämättömiä edellytyksiä
yhteiskunnan kestävälle rakentumiselle.

Kasvupotentiaalin vahvistamista on jatkettava myös seuraavan hallituskauden
ajan. Tämän vuoksi seuraavan hallitusohjelman toteuttamiseen on tarkoituksenmukaista
sisällyttää poikkihallinnollinen politiikkaohjelma, jolla nopeutetaan
välttämättömien raportissa esitettyjen uudistusten eteneminen. Tämä innovaatio-
ja osaamispolitiikan ohjelma tulisi vastaamaan haasteellisten sisältöjen
käytäntöön saattamisessa.

2. Innovaatio- ja osaamispolitiikan tulevaisuusselonteko

Seuraavan hallituksen tulevaisuusselonteon teemaksi esitetään innovaatio- ja
osaamispolitiikkaa.

3. 3–4 uudentyyppistä kansainvälistymisen alustaa

Uudentyyppisiä kansainvälistymisen alustoja pitää perustaa uusille kasvaville
markkina-alueille Barentsin alueelle, jossa moottorina on energiateollisuuden
ja kuljetus- ja logistiikka-alan investoinnit – myös metsäteollisuus- ja kaivosteollisuusinvestoinnit
ovat keskeisiä. Aasian markkinat vaativat oman laskeutumisalustansa,
joka voisi olla Singapore, jota jossain määrin on kehitetty jo
tällaiseksi ympäristöksi sekä Shangai. Keskeinen ja suuri Pohjois-Amerikan
markkina voisi olla kolmas kohde uudentyyppisen kansainvälistymisen laskeutumisalustan
kehittämisessä esimerkiksi Kanadaan Ontarioon ja USA:han
Wisconsiniin. Myös EU:n alueelle on harkittava oman laskeutumisalustan rakentamista.
Koordinoivien osaamiskeskusvastinparien luominen Suomeen yliopistojen
tai ammattikorkeakoulujen yhteyteen on tärkeää. Ne vastaavat nykyisiä
alueita ja niiden yrityksiä määrätietoisemmin kansainvälisen osaamisen
kerryttämisestä.

4. Maankattava liiketoiminnanrakentajien valmennusverkosto,
3–4 alueellista yhteenliittymää

Suomeen tarvitaan maankattava verkosto huippuluokan liiketoiminnanrakentajien
valmennukseen. Verkosto koostuu 3–4 yhteenliittymästä yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen sisällä. Keskeistä on verkoston avulla nostaa kansainvälistymisen
ambitiotasoa hyödyntäen toiminnassa muun muassa kansainvälistyneiden
yritysten, yrittäjien ja asiantuntijoiden kokemusta, verkostoon
osallistuvien keskinäistä ”sparrausta” ja mentorointia. Verkostojen kehitystä
tukemaan tarvitaan myynnin- ja asiakaspalvelun professuurit.

5. 500 yrityksen kansainvälistymisen ja kasvun ohjelma

On luotava uudenlainen kasvuyritysten ohjelma, joka lähtee markkinoiden tarpeesta.
Ohjelmaan otetaan 500 yritystä ja siinä esiin nousevia kehitysaihioita
resurssoidaan ja tuetaan muun muassa tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä
uudenlaisten akateemisten oppisopimuskoulutusten avulla. Yritysryppäille on
annettava mahdollisuus tutkimus- ja oppilaitosten ja muiden palveluiden kilpailuttamiselle
antamalla kehittämishankkeiden rahoituksen isännyys yritysryhmille
ja -verkostoille.

6. 30–40 alueellista innovaatio- ja kehittämiskeskusta

Tilanneoppiminen on uusi käsite, jonka haltuunotto on ensisijainen aluekehittämisen
haaste. Osaamisen kerryttämiseksi tarvitaan alueellisia innovaatio- ja kehittämiskeskuksia.
Alueellinen innovaatio- ja kehittämiskeskus on yliopistojen,
ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysverkostojen ja yritysten kehittämistyön
tukija ja osaamisen kerryttäjä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
yhteistyötä on tiivistettävä yritysten ja arvoverkkojen tukijana. Alueellisia
innovaatiokeskuksia tarvitaan Suomeen 30–40. Painopistealueina on osaamisen
kerryttämisen ja hyödyntämisen koordinointi, aluekehitysvastuu, yliopiston
kolmannen tehtävän vahvistaminen ja jänteivöittäminen, määrätietoisen yrityskehitystyön
vahvistaminen. Innovaatio- ja kehittämiskeskuksen määritelmä
on Avainkäsitteet-liitteessä (liite 3).

7. Oppisopimuskoulutuspaikkojen nostaminen 35 000:een ja
akateemisen oppisopimuskoulutuksen käynnistäminen

Oppisopimuskoulutuspaikkojen määrä on nostettava 35 000:een vuoteen 2011
mennessä. Akateeminen oppisopimuskoulutus on käynnistettävä seuraavan
hallituskauden aikana. Akateeminen oppisopimuskoulutus voidaan käynnistää
piloteilla hallituskauden alussa.

8. Uusyrittäjyyslaki

Tarvitaan uusyrittäjyyslaki. Laki on kaksiosainen. Ensimmäinen osa merkitsee,
että nuoren on voitava tallentaa osa palkastaan tilille, joka on myöhemmin
määräaikaan mennessä käytettävissä verovapaasti yritystoiminnan käynnistämiseen.
Toisessa osassa erityinen uusi huomio on kiinnitettävä työntekijöiden, etenkin
potentiaalisten yrittäjien ja avainhenkilöiden mahdollisuuteen tehdä sukupolvenvaihdos
tai hankkia merkittävä osakkuus yrityksestä, jossa työskentelevät.
Käytännössä tämä tarkoittaisi, että työntekijän palkkatulon vero-osuudesta
voidaan siirtää 10 000 euroa/vuosi sulkutilille sopimuskauden aikana.
Omistajavaihdoksen, liikkeenluovutuksen, yrityksen perustamisen tai merkittävän
osakkuushankinnan yhteydessä kertynyt pääoma voidaan käyttää omapääomaehtoisesti.

9. Alueelliset rohkeat valinnat -ohjelmat

Alueiden on kyettävä tekemään yhteisöllisesti – esimerkiksi innovaatio- ja kehittämiskeskusten
johdolla – erityisesti kansainvälistyneiltä ja kehittyviltä yrityksiltä
saatavaa markkinainformaatiota painottaen alueelliset rohkeat strategiset
valinnat osaamisen suuntaamiseksi tulevaisuuden kannalta tärkeille aloille.

10. Starttirahan kaksinkertaistaminen

Starttirahan määrä on kaksinkertaistettava siten, että jatketaan rahoituskautta
puolesta vuodesta vuoteen. Ensimmäisen yrityksen perustaminen on ymmärrettävä
ennen muuta oppimiskokemuksena ja erityisesti omassa yrityksessä
ensimmäinen vuosi sisältää paljon uuden oppimista. Omassa yrityksessä työssäoloaikaa
voidaan verrata muuhun opiskeluun.

11. Ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja yritysten alueelliset
kontaktifoorumit

Yritysten näkökulmasta keskimäärin tärkein kasvun ja kehittymisen yksittäinen
pullonkaula on osaavan työvoiman saanti. Tämä yhtäältä korostaa ensisijaisena
lyhyen tähtäimen päämääräänä aitoa verkostoitumista, ts. yritys- tai
markkinainformaation asettamista koulutuksen, tutkimuksen ja tuokehityksen
suuntaamisen ja kehittämisen lähtökohdaksi. Käytännön ratkaisuna on tärkeää
varmistaa, että alueilla olisi säännöllisesti kokoontuvat kontaktifoorumit, joihin
osallistuisivat keskeisesti yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yritysten
edustajat ja mahdollisesti myös muut avaintoimijat, kuten resurssoinnista vastaavat
valtion tahot (muun muassa TE-keskukset).

12. Innomaraton – opiskelijoiden jalkautuminen yrityksiin

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot – on haastettava innomaratoniin1. Kyseessä
on projektimuotoinen toiminta, jossa opiskelijat lähetetään alueen yrityksiin
etsimään ideoita jatkojalostettavaksi osana opintoja. Alueen yrittäjät muodostavat
arviontiraadin ja parhaat innovaatiot palkitaan. (ks. http://www.innomaraton.fi /)

13. Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alueelliset
innovaatiohin keskittyvät ohjelmakokonaisuudet

Alueellista yritys- ja innovaatioympäristöä tukemaan tarvitaan ennakoinnin
tutkimus- ja kehittämisohjelma, joka jalkautetaan alueille. Ennakointi- ja tulevaisuusajattelu
koskee kaikkia toimijoita ja ohjelmassa on tähdättävä tulevaisuusajattelun
ja kehittämisen työkalujen oppimiseen, innovaatioprosessin
tukemiseen ja palvelumarkkinoiden kehittymiseen. Käytännön sovelluksissa
tähdätään innovaatioprossessien tukemiseen luomalla uusia sosiaalisia rakenteita,
arvioimalla vaikuttavia muutostrendejä ja tarvittavia kehittämistoimenpiteitä.
Yrityskohtaisessa soveltamisessa tunnistetaan markkinoiden heikkoja
signaaleja innovaatiotoiminnan lähtökohdaksi. Keskeistä dynaamisten vaiku-
tusten aikaansaamiseksi on myös yksityisten ennakoinnin palvelumarkkinoiden
tietoinen synnyttäminen.

14. Alueelliset yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmat

Yrittäjyys on myös kulttuurinen ilmiö ja myönteistä yrittäjyyskulttuuria voidaan
voimistaa kehittämällä yrittäjyyden eri portaita. Vastuunottamista ja projektioppimista
voidaan pitää yrittäjyyden ensimmäisinä askeleina, mikä pitäisi mahdollistaa
kaikilla koulutusasteilla.

Kokemus on osoittanut, että työskentely yrityksessä on merkittävä oppimiskokemus,
joka johtaa usein oman yrityksen perustamiseen. Etenkin vastuun
ottaminen ja saaminen on hyvin merkittävää oppimisprosessissa. Yritykset tulee
nähdä oppimisympäristöinä ja tulee mahdollistaa opiskelijoiden työskentely
yrityksessä osana opiskelua nykyistä enemmän. Yrittäjyyden oppimisportaiden
korkeimmille portaille ovat päässet kasvuyrittäjät, sarjayrittäjät ja näiden jälkeen
nuorten yritysten mentoroinnin aloittaneet. Yrittäjyyden portaiden vahvistamiseksi
tulisi alueyhteisöjen tehdä alueellisia yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmia.

15. Innovatiivinen kilpailuttaminen, suositukset ja koulutus

Innovatiivinen kilpailuttaminen tulee nostaa osaksi kaikkea julkista hankintatoimintaa.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen vaatii tilaaja-tuottaja
-mallin korostamista. Tämä mahdollistaa alan yritysten synnyn, tuotteistamisen
ja siten yritysten kasvun. Sosiaali- ja terveyssektori on volyymiltaan laaja
ja potentiaalinen tulevaisuuden ala muun muassa ostovoiman kasvun ja
väestön ikääntymisen vuoksi. Siksi siinä tilaaja-tuottaja -mallin yleistyminen
vaikuttaa merkittävästi yleiseen yrittäjyysilmapiiriin ja arvoihin yrittäjyyttä tukevasti
lisätessään merkittävästi yritysten määrää melko tasaisesti eri puolilla
Suomea. Sosiaali- ja terveyssektorin yritysten ja julkisen sektorin kumppanuus
vaikuttaa arvojen ja kulttuurin muutoksen kautta siten välillisesti kaikkiin muihinkin
aloihin.

16. Kestävän kehityksen energian kansallinen edistämismisohjelma
ja kehitysalusta

Julkisen sektorin ennakoivilla päätöksillä voidaan käytännössä usein ilman lisäkustannuksia
luoda merkittävää kilpailuetua eri toimialoilla. Aikanaan NMTpäätös
(pohjoismainen automaattinen puhelinverkko) johti nykyisen tietoliikenneteollisuuden
syntyyn. Tällä hetkellä merkittäviä läpimurtoja on mahdollista
saada esimerkiksi energiassa, ympäristössä, turvallisuudessa ja terveydenhuol12
lon aloilla ja luoda näin merkittävää kilpailuetua. Tämä edellyttää ennakoivaa
otetta, muun muassa vahvojen vaikuttavien trendien ja heikkojen signaalien
tunnistamista ja niiden vaikutusten arviointia eri toimialojen markkinoihin ja
kasvun mahdollisuuksiin. Kestävän kehityksen energiatuotannon kehittämiseksi
ja käyttöön oton vauhdittamiseksi tulee perustaa kansallinen edistämisohjelma
ja sitä tukeva internetiä hyödyntävä kehitysalusta ideoiden testaamiseksi,
kehittämiseksi ja jalostamiseksi.

Mitä 2011-2015?

Edellä tiivistelmässä esitetyistä kohdista osaltani koen, että voisin olla edistämässä tarvittaessa mm. seuraavia:

9. Alueelliset rohkeat valinnat -ohjelmat
13. Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alueelliset innovaatioihin keskittyvät ohjelmakokonaisuudet
14. Alueelliset yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmat
16. Kestävän kehityksen energia kansallinen edistämisohjelma ja kehitysalusta.

Lisäksi raportin noin 60 aloitteesta löytyy vielä hankeaihioita, joiden mm. alueellisessa toimeenpanossa edustamani metodit ja lähestymistavat voivat olla hyödyllisiä.

Lähde

Karjula, Kyösti & Yrjö Myllylä (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena. Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 106 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006.

Joitakin muita KTM-selvityksiä:

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinominsteriö, alueiden kehittäminen, 43/2010. < http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2005). Future of the Countryside and Clusters. Evaluation by the Delphi Method. 64 p. Ministry of the Trade and Industry (MTI) Financed Studies 10/2005. http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf

Luoma, Ossi & Myllylä, Yrjö (2003). Development of T&E Centre Services Promoting Exports and Internationalisation. 58 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 2/2003. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/D8A68F27C09FCF6FC2256CC300435F8C>

Myllylä, Yrjö (2001). Possibilities for Cooperation in Developing Clusters in Urban Areas. 86 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 22/2001. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/3BA13D5049533F7AC2256ACA0027394B>

Myllylä, Yrjö (1999): The Northern Dimension. The Finnish companies providing Services within New Northern Area – Developing clusters and services. 236 p. Ministry of the Interior, Ministry of Trade and Industry, Finnvera Ltd, Finpro, Government Institute for Economic Research. RD-Market Info Publications. Helsinki 1999. (ks. yhteenveto AlueIntegraattori 5/1999 http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/07_asiakkaat_ja_linkit/aipepys)

Myllylä, Yrjö (1998). Finnish companies providing services within Northern Europe – Potential sectors and development of services to promote their internationalisation. 107 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 12/1998. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/C8052D63EBD2BE82C225672B0032121A>

Myllylä, Yrjö (1996). Uudenmaan elinkeinoelämän rooli Pohjois-Euroopassa. Uudenmaan liitto, KTM Uudenmaan piiri, MMM Uudenmaan piiri, TM Uudenmaan piiri. Yhteenvetomuistio. Tulokset osittain julkistettu teoksessa Uusimaa 2020 – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Uudenmaan liitto – YTV. Helsinki 1997.

Muita teeman kannalta suositeltavia julkaisuja, etenkin EU:n palkitsemaan alueelliseen ennakointimalliin liittyyen

Ks. esim. blogiartikkeli “EU:n parhaat ennakointikäytännöt valittu”.

Yrjö Myllylän /RD Aluekehitys Oy:n toteuttamat ja kehittämät TKTT-sovellukset vuosina 2006-2011 (LUE Alueelliset ja toimialakohtaiset innvoaatiojärjestelmät -sovellukset):

  1. Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2009. Yhteenveto vähittäiskaupan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 22.9.2009. 67 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 3 / 2009. www.luotain.fi http://www.luotain.fi/julkaisut/tktt_vahitt%C3%A4iskaupan_loppuraportti_2009.pdf
  2. Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2008. Yhteenveto teknisten palveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 11.12.2008. 70 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 1 / 2009. <www.luotain.fi> tai http://www.luotain.fi/julkaisut/TkktTeknistenPalveluidenYhteenveto.pdf
  3. Myllylä, Yrjö (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto ravintolapalveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 27.2.2007. 47 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 6 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_ravintola2006.pdf
  4. Myllylä, Yrjö & Linturi, Maija (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto siivous- ja kotitalouspalvelualan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 15.3.2007. 45 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTTSiivous2007.pdf
  5. Myllylä, Yrjö & Linturi, Jenni (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto talonrakennusalan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 4.6.2007. 42 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 8 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_talonrakennusala_2007.pdf

Muita Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimuksen elementtejä hyödyntäneitä pidemmän tähtäimen (10-15 vuotta) osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointitutkimuksia tai strategioita.

  1. Myllylä, Yrjö (2003).Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015.Koulutustarpeidenennakointi. Helsingin kaupungin opetusvirasto, ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. Helsinki 2003. www.hel2.fi/ennakointi/ Tiivistelmä http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hki2015
  2. Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku
  3. Myllylä, Yrjö (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Naturpolis Oy, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 4.4.2011.
Mainokset
Kategoria(t): 01 DELFOI JA MENETELMÄT, 02 YRITTÄJYYS, YRITYKSET, KLUSTERIT, 07 Valtakunnan taso, AVAINKÄSITTEET JA TIETOISKUT Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s