RD TIETOISKU

2.10  Tietotekniikka- ja etätyö

Paneelin mukaan

• Noin 30 % mielestä tietoliikenneinfrastruktuuri estää tutkittavien klustereiden kehittymistä eri alueiden välisenä yhteistyönä
• 50 % vastaajista on sitä mieltä, että tietotekniikka, erityisesti internet, voi korvata etäisyyksiä, ts. klusteroitumisessa keskeistä läheisyyden vaatimusta.

Tietoliikenneinfra

Panelisteilta kysyttiin 1. haastattelukierroksella, että ”estääkö tietoliikenneinfrastruktuuri edustamassasi klusterissa eri alueiden välistä yhteistyötä?” Peräti 72 28% kysymykseen vastanneista asiantuntijoista vastasi myöntävästi (kuvio 38). Perusteluissa viitattiin kapasiteetin vähäisyyteen, kyläkaistojen puuttumiseen tai verkon toimimattomuuteen / epäluotettavuuteen (”kaatuu, pätkii”). Kysymys, vastaukset ja perustelut eivät riitä merkittävien johtopäätösten tekoon, mutta antaa aihetta epäillä, että huomioiden merkittävimmät maaseudun megatrendit tämän tutkimuksen mukaan, puutteita tietoliikenneinfrastruktuurissa voisi hyvinkin olla. Enitenhän korostui toimintojen verkottuminen ja kolmanneksi verkkopalvelujen kasvu. Ei ole ihme, jos tällaista nopeasti muuttunutta tarvetta vastaan, infrastruktuuri ei ole kaikkialla ajan tasalla.

Kuvio 38. Estääkö tietoliikenneinfrastruktuuri edustamassasi klusterissa eri alueiden välistä yhteistyötä? 28 % panelisteista oli sitä mieltä, että tietoliikenneinfrastruktuuri estää klusterissa eri alueiden välistä yhteistyötä. Delfoi-paneeli, 1. haastattelukierros.

Etätyö

Etätyön  määritelmä tässä voitaneen pitää sitä,  että työtä tehdään osittain tai kokonaan eri paikkakunnalla tai ainakin eri paikassa, kuin missä on palkan maksava työnantaja. Tässä mielessä esimerkiksi palvelukeskustoimintakin voi olla samalla etätyötä.

Tarkasteltaessa kuntatyypeittäin etätyön kehittämistoimia, muutamien yksittäisten saatujen kommenttien perusteella voidaan todeta että keskeistä on kaikkien kuntatyyppien alueella muun muassa työnantajien sallivuus ja hyvien käytäntöjen esille tuonti. Mitä etäämmälle keskuksista mennään, sen enemmän korostuvat tietoliikenneyhteydet, erityisesti laajakaistayhteydet ja verkot, asuinpaikat ja palvelujen saatavuus.

Kaikilla alueilla keskeisin ongelma ei ole kuitenkaan niinkään teknisissä ratkaisuissa, vaan pikemminkin yritysten kulttuurissa ja tavoissa hallita. Etätyö koetaan vaikeaksi valvoa, siinä joutuu irralleen sosiaalisesta ympäristöstä, face-to-face kontaktit ja henkilökohtainen tuttuus ja luottamus kärsivät jne.

”Toimivat etätyön mallit löytyvät kokeilujen kautta eivätkä suunnittelijoiden päissä.” Tämä on hyvä huomio, joka korostaa tutkimuksessa erityisesti hyvien käytäntöjen tutkimista ja niiden mallintamista uusien ideoiden ja mallien kehittämisen sijaan. Hyviä huomioita ovat myös ”etätyöhön tarvitaan tulosperusteisia palkkausjärjestelmiä – ehkä tarvitaan myös etätyöpisteitä, jotka sijaitsevat kodin lähellä mutta ei kotona”. Erityisesti jälkimmäinen on tärkeä ja sovellettavissa myös matkailun näkökulmaan: monelle maaseutuympäristö voisi muodostaa ns. syventävän työn ympäristön (esimerkiksi tutkijoille), jossa voidaan keskittyneesti tehdä tiettyjä työn osia. Käytännössä tällä hetkellä ei helposti löydä lomamökkiä tai lomakeskusta, jossa olisi tarjolla asianmukainen työskentelytila. Esimerkiksi internet-yhteyksiä tarjotaan sähköpostin lukuun 1 e/ 5 min.  ”monovuokraamon yhteydessä” tai hotellin aulassa 1e/ 15 min tai 1 e / 30 min tai kyläkaupan takahuoneessa kauppiaan koneella ostetulle kauppakassille kaupanpäälliseksi. Ehkä kirjastot tarjoavat tällä hetkellä kattavimman verkoston, mutta näitäkään koneita ja yhteyksiä ei ole tehty ja markkinoitu kuitenkaan työpisteiksi.

Pitäisi miettiä vaihtoehtoisia työskentely-ympäristöjen tarjontapaikkoja, esimerkiksi kunnan matkailumarkkinointi ja jo edellä mainitut yrityspalvelupisteet. Yksi idea voisi olla kylätasolta seututasolle ulottuva internet-työpisteiden järjestelmä, jossa hyödynnettäisiin olemassa olevaa infrastruktuuria ja toimintaa, kuten kyläkouluja ja kauppoja, matkailumarkkinointipisteitä, kirjastoja, jopa omakotitalojen tiloja jne. Mitä tarkoittaisi maailmalla tuttu internet-kahvila käsite sovitettuna Suomen maaseudulle?

Voisiko uudella  EU-ohjelmakaudella selvitellä tällaisten internet-työpisteiden tarpeellisuutta, laatia tarvittaessa toteutus- ja viestintäsuunnitelmia. Ideana olisi ”Seudullinen Internet-työpistesuunnitelmat paikallisten ja loma-asukkaiden käyttöön” sekä sen toteutus- ja viestintä-/markkinointisuunnitelmat. Yhtenä tärkeänä yhteistyökumppanina tällaisessa pitäisi olla ainakin matkailualan toimijat. Loma-asukas on ymmärrettävä väljästi ja jossain määrin siihen on sisällytettävä henkilöt, jotka etsivät sopivaa syventävän työn ympäristöä maaseudulta. Tällainenkin suunnitelma pitäisi tehdä yhdessä näiden kahden-kolmen käyttäjäryhmän kanssa.

Tietotekniikan vaikutus klustereiden maantieteelliseen laajuuteen

Klusteriajattelu on tässä tutkimuksessa hyvin keskeinen lähtökohta, mutta sen teoreettisia lähtökohtia voi tuoda tässä vain suppeasti esille. Klusteriajattelussa on keskeistä markkinat ja markkinoita hallitsevat yritykset (erityisesti veturityritykset). Voidaan ajatella, että kappaleessa 2.2 analysoidut megatrendit ovat keskeisiä, kun arvioidaan mitä tuotteita markkinat tarvitsevat. Ko. kohdassa ei ole tuotu eikä analysoitu kaikkia trendejä, joista olisi johdettavissa maaseudun tulevien kasvuklustereiden kysyntä. Sieltä voidaan kuitenkin ottaa esille esimerkiksi verkottuminen, tietoteknologinen kehitys, väestön ikääntyminen, ympäristöarvojen korostuminen. Kaikista näistä on johdettavissa tuotealueita, joilla on kasvava kysyntä.

Klusteroituminen on teoreettisessa kirjallisuudessa nähty tarkoittavan tietyllä alueella, useinmiten seututasolla olevaa saman alan tai siihen liittyvien toimijoiden lähekkäisyyttä. Keskeistä on ollut toimijoiden läheisyys toisiinsa nähden. Perinteisesti näihin päiviin saakka, globaalitalouden aikanakin, on havaittu, että tietyn globaaleilla markkinoilla kilpailukykyisen tuotteen tuottamisen perusprosessit tapahtuvat paikallisesti tai seudullisesti. Tunnetuimpana esimerkkinä tietoteknologiassa USA:n piilaakso tai hitec-Oulun seutu, mutta hyviä esimerkkejä ovat myös esimerkiksi Suonenjoen mansikkaviljelykeskittymä tai Närpiön tomaattiviljelmäkeskittymä.

Perinteinen klusterianalyysi (esimerkiksi Porter 1993) on tullut siihen tulokseen, että viime kädessä transaktiokustannukset ovat syynä, että jollekin alueelle syntyy tietyn tuotealueen keskittymä. Lukuisat osatoimijat verkostuituvat päähankkijansa lähelle logististen kustannussäästöjen vuoksi. Saman alan muita toimijoita tulee seudulle muun muassa syntyvien tietyn alan työvoimamarkkinoiden vuoksi. Em. on kyseessä ns. vertikaalinen klusteroituminen.  Vähemmälle huomiolle on jäänyt ns. horisontaalinen klusteroituminen, jossa korostuu oppimisnäkökulma (muun muassa Malmberg, & Maskell, 2002). Siinä saman alan kilpailevat yritykset tulevat seudulle, koska siellä tapahtuu oppimista kilpailevilta lähekkäin olevilta yrityksiltä, minkä johdosta alue kykenee koko ajan tuottamaan maailman markkinoille uusia kilpailukykyisiä innovaatioita.

Delfoi-paneelin asiantuntijat eivät yksiselitteisesti pitäneet toista klusterimallia toista selittävämpänä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kumpikin klusterimalli on tärkeitä. Yhteistä niille on se, että osaava työvoima on tärkeää ja koulutuspolitiikan rooli korostuu.

Kun mukaan otetaan internetin vaikutus klusteroitumiseen, ollaan varmasti teoreettisen akateemisen tutkimuksen osalta alueella, johon ei ole vielä vastausta olemassa. Kysymys on kuitenkin hyvin olennainen: vaatiiko tulevaisuuden vertikaalinen (luottamukseen ja yhteistyöhön ja kustannussäästöön perustuva) tai horisontaalinen klusteroituminen (oppimista ja innovaatioita kilpailijoiden läheisyydestä johtuen korostava) välttämättä fyysistä läheisyyttä. Panelisteille esitettiin kysymys, jossa he ottivat kantaa edustamansa klusterin näkökulmasta väitteeseen

Edeltä käy ilmi, että klusteriteoria varsinkin horisontaalisen klusteroitumisen osalta on vasta hahmottumassa. Tutumpaa on ajatella vertikaalista klusteroitumista. Panelisteille esitettiin Delfoi-paneelin 1. haastattelukierroksella väite: ”Tietotekniikan (muun muassa internet) vuoksi klusterit tai alueelliset yritysverkostot (erityisesti vertikaaliset, jotka perustuvat luottamukseen ja molemminpuoliseen hyötyyn) muuttavat merkittävästi muotoaan ja niiden maantieteellinen alue voi laajeta huomattavasti.” Vastaukset jakaantuivat tasan (en ole taipuvainen, olen taipuvainen hyväksymään väitteen). Mielenkiintoista on, että kuitenkin puolet uskoivat, että internet voi korvata perinteistä lähekkäisyyttä (kuvio 39).

Kuvio 39. Mielipiteet jakaantuivat tasan kyllä ja ei –vaihtoehtoihin kysymykseen ”Tietotekniikan (muun muassa internet) vuoksi klusterit / alueelliset yritysverkostot (erityisesti vertikaaliset, jotka perustuvat luottamukseen ja molemminpuoliseen hyötyyn) muuttavat merkittävästi muotoaan ja niiden maantieteellinen alue voi laajeta huomattavasti.” Vastaajat vastasivat edustamansa klusterin näkökulmasta. Delfoi-paneeli, 1. haastattelukierros.

Ehkä olennaisin perustelu, mistä selitystä olisi haettavissa sille, että klusteroituminen voi muuttaa muotoaan on, että teknologian kehitys luo paikasta riippumattoman työskentelymahdollisuuden.

Paneeli pohti myös horisontaalista klusteroitumista ja tietotekniikka. Jotkut tutkijat (muun muassa Malmberg & Maskell, 2002).  pitävät tätä klusteroitumisen muotoa tärkeimpänä. Siinä kilpailevat yritykset samalla alueella toimiessaan oppivat toisiltaan arkipäiväisissä tilanteissa muun muassa havainnoimalla erilaisia asioita, mikä tekee alueesta kansainvälisesti kilpailukykyisen muun muassa siksi, että se pystyy tuottamaan tarpeellisia tietyn tuotteen variaatioita, jolloin on varmempaa, että syntyy myös menestystuotteita. Panelisteille esitettiin kysymys ”Mitä mieltä olet, voiko tietotekniikan avulla tapahtua sellaista oppimista, mikä korvaisi välttämättömänä pidetyn fyysisen läheisyyden?”

Vastauksista päätellen horisontaalinen klusteroituminen ymmärrettiin käytännössä samalla tavalla kuin vertikaalinen ilmeisesti epäselvästä kysymyksenasettelusta johtuen, joten perusteluille ei voi antaa tässä paljon painoarvoa. Kasvokkain haastattelu olisi poistanut tämän ongelman, kun kysymysten sisältö olisi voitu selittää panelisteille. Niissä korostettiin muun muassa  ”Hiljaisen tiedon (ja muun muassa arvoja ja arvostuksia koskevan tiedon) siirtyminen ei onnistu tietoverkkojen kautta. Samalla tiedon siirtämisen edellytyksenä olevaa luottamusta ei synny.”  Horisontaalisessa klusteroitumisessahan kyse on siitä, että yritys tai ihminen kykenee oppimaan kilpailijalta, koska kilpailijan toimiala on niin lähellä omaa, että pienetkin kilpailijan toiminnan tai tuotteen muutokset ovat merkitseviä sille, joka havainnointia tekee. Mikäli alueella olisi vain eri alojen yrityksiä, ne eivät tässä mielessä hyödy toisistaan.

Panelistit toivat kuitenkin esille esimerkkejä, jotka osoittavat, että tietotekniikan avulla voi tapahtua kilpailijoilta oppimista. Kommentit ehkä osoittavat, että usein tälläisessa oppimisessa tarvitaan ”asiamiehiä”, jotka ylläpitävät jotakin palvelua tai projektia tai prosessia, jossa kilpailijoilta oppimista tietotekniikkaympäristössä voi tapahtua. Mikäli näin on, tämä on keskeinen huomio ja jos lähtökohdaksi otetaan että tärkeintä on horisontaalinen klusteroituminen alueiden pitkän tähtäimen menestyksen näkökulmasta, pitäisi tällöin voimavaroista osa suunnata toimintoihin, joissa ”asiamiehet” tai vastaavat voivat ylläpitää oppimista.

Yhtenä esimerkkinä on kysymyksen yhteydessä testattu Delfoi-menetelmämalli, jossa Delfoi-paneelin voidaan koota kilpailevia saman alan yrityksiä pohtimaan jotakin yritysten tulevaisuuden kehittämisen kannalta keskeistä kysymystä. “Keskeinen kysymys on, tuottaako tällainen tutkimus strategisesti tärkeää tietoa ja vastaavasti kyetäänkö tuotettu tieto ja ymmärrys viemään organisaatioiden strategia ja tuotekehitysprosesseihin. Haluavatko yritykset jakaa tietoa toisilleen, varsinkaan, jos ne eivät edes jaa yhteistä aluetta? “

Toisaalta panelistit totesivat, että ko. tyyppisiä internetiä hyödyntäviä kilpailijoilta oppimissovelluksia on jo olemassa “.. sähköpostitse esimerkiksi Uutiskatsaukset toimialan ajankohtaistapahtumista – olemme toteuttaneet jo 3 vuoden ajan!” Muita hypoteettisia esille tuotuja esimerkkejä olivat muun muassa ”Esimerkiksi kaksi pientä saman alan yritystä voi lisätä kapasiteettiaan täydentämällä tuotteistoaan toistensa tuotteilla ja hoitamalla markkinoinnin ja myynnin yhdessä.” ”Esimerkiksi keskusliikkeet vaativat suuria eriä, jotta heidän hyllyilleen pääsee.  ”Yritykset kilpailevat tuotteillaan, joten kokemusten vaihto voi koskea lähinnä tekemisen tapoja – tietotekniikka sopinee huonosti tähän yhteyteen Parempi tulos syntyy, jos saman alan yrityksillä on yhteinen intressi esimerkiksi tuotantomäärien saavuttamiseksi.”

Lähde:

Myllylä, Yrjö & Linturi, Hannu (2004). Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit. 155 p. Ministry of Agriculture / Maa- ja metsätalousministeriö / Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR 2003-2004. Tutkimusraportti, Espoo 29.3.2005, Oy Aluekehitys RD, RD Delfoi –sarja (ISBN 952-99539-0-9,  PDF)

Ks. myös:

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005.