TIETOISKU – VÄESTÖENNUSTEET MAASEUTUALUEILLE JA KESKUKSISSA VUOTEEN 2015 DELFOI-PANEELIN MUKAAN

2.6            Väestö

Väestön määrän ja eri ikäryhmien määrä kehitys eri kuntatyyppien alueilla paneelin mukaan:

Keskukset

• Nyt yli 50 % kokonaisväestöstä. Kasvaa hieman. Kasvu tulee pääasiassa 45-65 –vuotiaiden määrän kasvusta.

Vuorovaikutusalueet

• Nyt noin neljännen kokonaisväestöstä. Säilyy ennallaan. 45-65-vuotiaiden määrä kasvaa, 25-44-vuotiaiden määrä laskee hieman.

Ydinmaaseutu

• Nyt alle 15 % kokonaisväestöstä. Vähenee hieman. 0-15-vuotiaiden määrä vähenee, 25-65-vuotiaiden määrä säilyy ennallaan.

Harvaan asuttu maaseutu

• Hiukan alle 10 % kokonaisväestöstä. Vähenee hieman. 0-24-vuotiaden määrä vähenee tuntuvasti, 25-64-vuotiaiden määrä vähenee hieman, yli 65-vuotiaiden määrä säilyy ennallaan.

Väestön määrä

Väestön määrä ja ikärakenteen kehitys varsinkin tarkastelun lyhyellä noin kymmenen vuoden aikajänteellä on otettava pitkälti annettuna. Väestön nykyinen määrä ja rakenne on osaltaan maaseudun klusterikehittämisen yksi lähtökohta. Toisaalta tarkasteltuna asiaa pidemmällä tähtäimellä, myös väestön kehitykseen voidaan vaikuttaa. Mikäli edellä esitettyihin klusterivisioihin voidaan tarttua maaseutualueilla ”yhteisöllisesti” valitsemalla alueellisissa tarkemmissa ennakointiprosesseissa niille oman alueen kannalta tarkempi sisältö ja laatimalla kehittämistoimenpideohjelma, niin tällöin väestön määrän ja rakenteen voidaan katsoa olevan myöhemmin osittain myös seurausta valitusta klusterivisiosta ja sen toteuttamistoimista. Eli teoreettisesti ajateltuna megatrendeistä seuraa klusterimahdollisuudet, joihin voidaan etenkin alueyhteisöjen taholta tarttua.

Edellisessä osioissa esitellyt varsinaisen paneelin ja pk-paneelin näkemykset maaseudun tulevaisuuden kasvuklustereista korostavat ns. uusia aloja. Käytännössä on ilmeistä, että ne ovat pitkälti aloja, joihin nimenomaan nuoret tulevat hakeutumaan, koska kyseessä on uudet syntyvät työpaikat. Tässä mielessä voidaan todeta, että klusterivision siellä, missä Delfoi-paneelin mukainen klusterivisio toteutuu, sen vaikutus on mieluiten väestön ikärakennetta nuorentava ja myös väestöä lisäävä.

Keskusten väestömäärä vuonna 1985 oli 47,7 % kokonaisväestöstä (5 181 000)Keskuksissa väestön määrä on kasvanut vuosina 1985-2000 yhteensä 255 000 hengellä ollen tällöin 52,7 %. Huomionarvoista on 25-44 vuotiaiden ikäluokan absoluuttinen pieneneminen lähes 40 000:lla vuosina 1985-2000. Tämä johtunee syntyvien ikäluokkien pienenemisestä.

Paneeli arvioi (taulukko 8), että keskusten kokonaisväestömäärä kasvaa vuoteen 2015 hieman. Kasvu tapahtuu lähinnä ikäluokissa 45-64. Ilmeisesti tämä on tulkittavissa siten, että muuttoliike tuo keskuksiin edelleen lisää väkeä, koska keskusten nuorten ikäluokkien määrän ei ennusteta kasvavan mainittavasti.

Mitä merkitsee keskusten väestön määrän ylittyminen yli 50 %:iin kokonaisväestöstä maaseudun kehittämisen kannalta (demokratian näkökulma)? Tuleeko keskusten väestön tarpeet huomioida yksistään  tämän syyn vuoksi maaseudun kehittämisessä jatkossa entistä tarkemmin?

Taulukko 8. Väestön ja sen eri ikäluokkien määrän kehitys keskuksissa vuosina 1985-2000 sekä Delfoi-paneelin arvio väestön ja sen eri ikäluokkien määrän muutoksen suunnasta vuoteen 2015.

Väestöennusteet keskukset, Taulukko 8.

*Lähde: Tilastokeskus 2003. **Perustuu vastausten keskiarvoon. Verrattuna vuoteen 2000.***Ko. keskiarvo ei kuvaa ryhmän mielipidettä luotettavasi, koska ko. vastauksissa suuri hajonta. ****Kasvaa melkein tuntuvasti.

Vuorovaikutusalueiden väestön (taulukko 9) määrä oli 21,6 % vuonna 1985  ja se oli kasvanut 24,1 %:iin vuoteen 2000 mennessä. Yhteensä vuorovaikutusalueen väestö oli kasvanut 1985-2000 131 000 hengellä. Vuorovaikutusalueiden väestön (suhteellinen)kasvu on ollut nopeampaa kuin keskusten väestön kasvu. Jälleen on huomionarvoista nuorten ikäluokkien absoluuttisen osuuden merkittävä väheneminen vuosina 1985-2000 yhteensä yli 40 000:lla. Vuorovaikutusalueella väheneminen koskee myös 16-24 –vuotiaiden luokkaa 25-44 –vuotiaiden lisäksi. Yksi syy tähän lienee se, että vuonna 1985-2000 monet nuoret perheet muuttivat vuorovaikutusalueilla ja syntyvien ikäluokkien joukko keskittyi näille alueille. 16-24 –vuotiaiden ikäluokkien pieneneminen näkyy tästä syystä näillä alueilla selvemmin kuin keskuksissa.

Paneeli arvioi vuorovaikutusalueen väestön määrän säilyvän suurin piirtein ennallaan 2015 mennessä. Paneelin mukaan kasvu tulee lähinnä 45-65 –vuotiaiden määrän kasvusta keskusten tapaan. 0-15 –vuotiaiden ikäluokan ennakoidaan säilyvän nykyisellään. 16-24 –vuotiaiden ikäluokan ennakoidaan edelleen pienenevän, 25-44 –vuotiaiden koon ennakoidaan säilyvän nykyisellään, 45-64 –vuotiaiden ennakoidaan kasvavan hieman. Myös vuorovaikutusalueiden väestön ikärakenteen vanheneminen jatkuu paneelin mukaan.

Taulukko 9. Väestön ja sen eri ikäluokkien määrän kehitys vuorovaikutusalueilla vuosina 1985-2000 sekä Delfoi-paneelin arvio väestön ja sen eri ikäluokkien määrän muutoksen suunnasta vuoteen 2015.

Väestöennusteet, vuorovaikutusalueet, Delfoi, Taulukko 9.

*Lähde: Tilastokeskus 2003. **Perustuu vastausten keskiarvoon. Verrattuna vuoteen 2000. ***Ko. keskiarvo ei kuvaa ryhmän mielipidettä luotettavasi, koska ko. vastauksissa suuri hajonta.

Ydinmaaseudun väestö (taulukko 10) oli vuonna 1985 14,3 % kokonaisväestöstä. Tämän jälkeen vuoteen 2000 mennessä sen osuus oli pudonnut 13,5 %:iin yhteensä yli 40 000:lla. Pääsyy väestön määrän pienenemiseen lienee muuttoliike.

Paneeli ennakoi väestön määrän edelleen vähenevän. Vähennystä tapahtuu nuorissa ikäluokissa 0-44 –vuotiaisiin. 45-65 –vuotiaiden määrän arvioidaan säilyvän ennallaan, mikä on huomionarvioista. Tapahtuuko ydinmaaseudun väestön ikärakenteen vanheneminen muuttoliikkeen kustannuksella? Toisin sanoen absoluuttisesti vanhusten määrä ei nouse olennaisesti, vaan nuorten ikäluokkien määrä vähenee?

Taulukko 10. Väestön ja sen eri ikäluokkien määrän kehitys ydinmaaseudulla vuosina 1985-2000 sekä Delfoi-paneelin arvio väestön ja sen eri ikäluokkien määrän muutoksen suunnasta vuoteen 2015.

Väestöennuste, ydinmaaseutu, Delfoi, Taulukko 10.

*Lähde: Tilastokeskus 2003. **Perustuu vastausten keskiarvoon. Verrattuna vuoteen 2000.

Harvaan asutun maaseudun väestömäärä (taulukko 11) oli vuonna 1985 11,1 % ja pieneni vuoteen 2000 mennessä 9,7 %:iin. Absoluuttisesti pienenemistä tapahtui yli 70 000:lla. Harvaan asuttu maaseutu on siten kokenut suhteellisesti suuremmat muuttotappiot kuin ydinmaaseutu. 45-64 –vuotiaiden ikäluokka on kasvanut vain hiukan harvaan asutulla alueella, yli 65-vuotiaiden määrä jonkun verran enemmän.

Paneeli arvioi kokonaisväestön määrän edelleen vähenevän, melkein tuntuvasti. 0-15 ja 16-24 –vuotiaiden määrän ennakoidaan vähenevän tuntuvasti. 25-44 –vuotiaiden samoin kuin 45-64 –vuotiaiden määrän arvioidaan vähenevän hieman. Yli 65-vuotiaiden määrän arvioidaan säilyvän ennallaan.

Taulukko 11. Väestön ja sen eri ikäluokkien määrän kehitys harvaan asutulla maaseudulla vuosina 1985-2000 sekä Delfoi-paneelin arvio väestön ja sen eri ikäluokkien määrän muutoksen suunnasta vuoteen 2015.

Väestöennuste, ydinmaaseutu, Delfoi, Taulukko 11.

*Lähde: Tilastokeskus 2003. **Perustuu vastausten keskiarvoon. Verrattuna vuoteen 2000. ***Vastauksissa jonkun verran hajontaa.****Vähenee melkein tuntuvasti.

Väestön määrän jakauman tarkastelu eri kuntatyyppien alueille osoittaa, että kysynnän painopiste Suomen tasolla on keskuksissa ja niiden lähialueille, vuorovaikutusalueilla, joissa asuu yhteensä 76, 8 % kokonaisväestöstä. Keskusten osuus on yksistään yli puolet väestön määrästä. Tämä jo yksistään osoittaa, että mikäli maaseutualueet keskittyisivät esimerkiksi vain Suomen väestön kysynnän tyydyttämiseen, tulisi niiden palvelurakenteita suunnata enemmän palvelemaan keskusten ja vuorovaikutusalueiden tarpeita.

Tarkasteltuna yksittäisiä ikäluokkia ja niiden aiheuttamaa kysyntää, on johtopäätös pitkälti saman suuntainen. Tällä hetkellä maaseutualueilla, etenkin harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla asuu suhteellisesti enemmän esimerkiksi yli 65-vuotiaita kuin keskuksissa ja vuorovaikutusalueilla. Tämän väestön osan kasvu näyttäisi kuitenkin olevan absoluuttisesti suurta etenkin keskuksissa, joten tämä ikäluokka on myös luonteva maaseutualueiden palveluiden kysynnän kohderyhmä.

Väestön koulutusaste

Absoluuttisten väestömäärien lisäksi väestöä voidaan tarkastella muun muassa väestön koulutusasteen mukaan. Puhuttaessa maaseudun tulevaisuuden kasvuklustereista, koulutuksella on keskeisin merkitys panelistien mielestä alueiden kehittämisessä. Myöhemmin käy ilmi, koulutettavalla väestöpotentiaali on panelistien mielestä keskeinen lähtökohta tulevaisuudessa alueiden kehittämisessä. Voidaankin yksinkertaistaen tässä hypoteesin tai pikemminkin johtopäätösomaisesti sanoa, että koulutettava väestöpotentiaali on maaseudun keskeisin tarjontatekijä keskusten väestön ja kasvuyritysten kysynnän tyydyttämiseksi.

Eniten väestön koulutusasteen arvioidaan nousevan keskusten ja vuorovaikutusten alueella (noin 80 % mielestä kasvaa nykyisestä). Tästä voidaan päätellä muun muassa että koulutukseen tukeutuvat kasvualat tulevat edelleen kehittymään erityisesti keskuksissa ja vuorovaikutusalueilla. Myös ydinmaaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla väestön koulutusaste nousee noin 40 % mielestä, tosin etenkin harvaan asutun alueen osalta yhtä suuri osa arvioi väestön koulutusasteen olevan tulevaisuudessa pienempi (taulukko 12).

Taulukko 12. Tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä kasvaa. Vastausten jakauma kysymykseen ”Arvioi mikä on  eriasteisten tutkinnon suorittaneiden osuus tutkinnon suorittaneista erityyppisillä maaseutualueilla työssäkäyvästä väestöstä  vuonna 2015? Huomaa muun muassa suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta jakson aikana.”

Koulutusaste, kuntatyypit, Delfoi, Taulukko 12.

*) ei tutkintoa, peruskoulu ja lukio. **) ammatillinen peruskoulutus sisältyy luokkaan.

Keskuksissa ja vuorovaikutusalueilla kasvaa paneelin mukaan selvimmin yliopistotutkinnon suorittaneiden osuus, ydinmaaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla toisen asteen ammatillisen koulutuksen saaneiden osuus. Väestön koulutusasteen nousu, selvimmin vuorovaikutusalueella ja sitten ydinmaaseudulla, tarjoaa hyvän pohjan osaamisperustaisten koulutusta painottavien alojen kehittämiselle niillä. Erityisesti vuorovaikutusalueella väestön ominaisuudet tässä mielessä paranevat merkittävästi paneelin mukaan. Myös ydinmaaseudulla väestön koulutusasteen katsoo nousevan 43 % ja pysyvän ennallaan 43 % , pienenemistä arvioi vain 14 %.

Sen sijaan harvaan asutun maaseudun osalta panelistien mielipiteet jakaantuivat pienenemisen tai suurenemisen suuntaan. Tämä voi liittyä juuri ko. alueen väestön kehityksen taitekohtamaisuuteen. Koulutettua väestöä on muuttanut harvaan asutuille alueille, mutta tämä kehitys on hukkunut vallitsevan maaltamuuton jalkoihin. Kaikki perinteisesti koulutettavaksi ajatellut ikäluokat ovat harvaan asutulla maaseudulla pienentyneet vanhusväestön osuuden kasvaessa. Maalta muuttavan väestöosuuden pieneneminen kasvattaa sinne muuttavan koulutettavan väestön suhteellista merkitystä. Tämä voi olla mielipiteiden hajaantumisen yksi selitys. Harvaan asutulle maaseudulle muun muassa matkailuelinkeinon tai muiden uusien kasvualojen vuoksi muuttanut korkeasti koulutettu väestöryhmä huolehtinee omien lastensa koulutuksesta. Tämä voi tarjota ennen näkemättömiä uusia avauksia näiden alueiden koulutuksen kehittämisessä muun muassa verkkopalvelujen pohjalta. Harvaan asuttu alue voi muodostaa mielenkiintoisen tulevaisuuden potentiaalin myös uusien koulutusmallien kehittämisen kannalta.

Tarkastellessa sekä väestön määrän kehitystä että koulutusasteen kehitystä on huomattava, että tilastot eivät anna oikeata kuvaa todellisesta kehityksestä.. Tilastolliset käytännöt pyrkivät sijoittamaan henkilön (vastaavasti toiminnon) yhdelle paikkakunnalle. Tosiasiassa henkilöt saattavat työskennellä osan vuodesta eri paikkakunnalla, kuin mihin he ovat virallisesti kirjattuna. Monelle maaseutu muodostaa esimerkiksi syventävän työn ympäristön. Tämän väestön osan tarkempi tutkiminen ja siihen liittyvien viime aikaisten kehitystrendien selvittäminen sekä tulevan kehityksen ennakoiminen olisi maaseudun, etenkin harvaan asutun maaseudun, kannalta erittäin tärkeää.

Lähde

Myllylä, Yrjö & Linturi, Hannu (2004). Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit. 114 s. Oy Aluekehitys RD, RD Delfoi -sarja / Maa- ja metsätalousministeriö / Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR.   <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/tiedostot/matukaloprap290305.pdf>

Ks. myös

Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit -blogiartikkeli

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. 86 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 22/2001. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/3BA13D5049533F7AC2256ACA0027394B>

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015.  121 s. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO. <http://www.naturpolis.fi/dynamic/Nettiversio_Koillis-Suomen_elinkeinostrat.pdf> (EU:n parhaimman alueellisen ennakointikäytännön elementtejä vahvasti hyödyntänyt sovellus)

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku> (EU:n parhaimman alueellisen ennakointikäytännön elementtejä vahvasti hyödyntänyt sovellus)

Myllylä, Yrjö (2003). Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015. ESR-koulutustarpeiden ennakointi-projekti. 68 s. Helsingin kaupungin opetusvirasto, ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hki2015>