RD TIETOISKU

2      Johtopäätöksiä

Maaseudun kehitykseen vaikuttavat muutostrendit

Tutkimusasetelman lähtökohtana ovat maaseudun aluekehitykseen ja työelämään vaikuttavat muutostrendit, joita kutsutaan tässä megatrendeillä. Nämä trendit muodostavat mahdollisuuden ja kysynnän maaseudun uusien klustereiden kehittymiselle. Viisi tärkeintä megatrendiä tärkeysjärjestyksessä ovat 1) toimintojen verkottuminen, 2) tietoteknologinen kehitys, 3) verkkopalvelujen kasvu, 4) väestön ja työvoiman ikääntyminen ja 5) ihmisten tarpeiden muuttuminen. Lisäksi on seitsemän muuta trendiä, joiden vaikutusta vähintään puolet tutkimuksen Delfoi-panelisteista piti vaikutukseltaan melko- tai erittäin suurena muun muassa EU:n maatalouspolitiikan uudistuminen ja WTO-prosessi, globalisoituminen,  ympäristöarvojen korostuminen ja elinkeinorakenteen palveluvaltaistuminen.

Neljä tärkeintä megatrendiä ovat samat (tosin hiukan eri järjestyksessä) kuin Helsingin koulutustarpeiden ennakointitutkimuksen (Myllylä, 2003, www.hki/ennakointi) tärkeimmät korostuneet trendit, jotka korostuivat helsinkiläisistä asiantuntijoista kootun paneelin arviossa. Korostuneet megatrendit (toimintojen verkottuminen – sisältäen myös monipaikkaisuuden – tietoteknologinen kehitys ja verkkopalvelujen kasvu) korostaa entisestään tutkimuksen keskeistä lähtökohtaa, että keskuksia ja maaseutualueita on tarkasteltava kokonaisuutena ja keskinäisen yhteistyön alueina. Tämä avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia maaseutualueiden kehittymiseen nimenomaan verkottumisen, tietotekniikan ja verkkopalvelujen kasvun myötä. Jotta tämä muutos ja mahdollisuuksien realisoiminen olisi mahdollista, ei voi välttyä ajatukselta, että tässä koulutuksen kehittäminen on avainasemassa. Tämän tuloksen paneeli vahvistaa ja hyväksyy koulutuksen kehittämisen olevan tärkein yksittäinen toimenpide maaseudun tulevaisuuden kasvuklustereiden kehittämisessä.

Muutostrendien mahdollistamat tulevaisuuden kasvuklusterit

Delfoi-panelistien korostamat klusterit ja niiden tuotealueet ovat perusteltavissa  em. trendien synnyttämällä kasvavalla kysynnällä. Toinen piirre korostuneissa klustereissa ja etenkin niiden tuotealueissa on, että palvelujen merkitys nousee niissä keskeiseksi. Maaseudunkin on tämän tutkimuksen valossa tähdättävä nimenomaan palvelujen kehittämiseen. Perustuotanto- ja teollisuustyyppisestä toiminnasta ajattelun painopiste on suunnattava hyvin selkeästi palveluiden kehittämiseen. Pääasiallisena kasvuklustereina tutkitusta seitsemästä klusterista muun muassa 4000 pk-yrityksen erillispaneelin mukaan korostuivat eniten matkailuklusteri, sitten informaatioteknologia ja viestintä, seuraavaksi ympäristö ja hyvinvointiklusteri klustereina, joiden yritykset näkivät tulevaisuuden olevan pitkällä tähtäimellä parempaan suuntaan (kaikissa ryhmissä 55-70 % kaikkien kuntatyyppien yrityksistä). Näistä korostuneista klustereista etenkin matkailu- ja hyvinvointiklusterien lähes koko sisältö on palveluissa.Myös informaatioteknologia- ja viestintäklusterin keskeinen sisältö on varsinaisen Delfoi-paneelin mukaan palveluissa. Myös esimerkiksi pk-paneelin mukaan kuljetus- ja logistiikkaklusterissa pääsisältö on palveluissa. Mekaanisen puun ja elintarvikeklusterin yrityksissä palveluaspekti ei korostunut yhtä vahvasti kuin em.  tärkeimpien tuotealueiden pääsisältönä.

Kuntatyypeittäin voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset Delfoi-paneelin tulosten perusteella: Keskuksissa työllistämisen näkökulmasta vuonna 2015 tärkeimmät klusterit ovat hyvinvointi, IT- ja viestintä sekä kuljetus- ja logistiikka. Nopeimmin kasvavat klusterit ovat hyvinvointi, matkailu ja ympäristöklusterit.

Vuorovaikutusalueilla tärkeimmät työllistävät klusterit vuonna 2015 ovat samat kuin em. eli hyvinvointi, IT- ja viestintä sekä kuljetus- ja logistiikka. Nopeimmin kasvavat klusterit ovat IT- ja viestintä, matkailu ja mekaaninen puu.

Ydinmaaseudulla työllistämisen näkökulmasta vuonna 2015 tärkeimmät klusterit ovat elintarvike, matkailu ja mekaaninen puu. Nopeimmin kasvavat kuitenkin hyvinvointi, IT- ja viestintä, kolmanneksi mahdollisesti muun muassa kuljetus- ja logistiikka, mekaaninen puu tai ympäristöklusteri.

Harvaan asutulla maaseudulla tärkeimmät työllistävät klusterit vuonna 2015 Delfoi-paneelin mukaan ovat matkailu, elintarvike, mekaaninen puu ja ympäristöklusterit. Nopeimmin kasvavat hyvinvointi, matkailu, mekaaninen puu, ympäristö, mahdollisesti myös IT- ja viestintä.

Pk-paneelin mukaan keskimäärin keskusten, kaupunkien läheisten maaseutualueiden ja harvaan asutun maaseutualueiden yritykset katsovat tulevaisuuden olevan pitkällä tähtäimellä eniten parempaan suuntaan (kaikissa yli 50 % vastaajista). Sen sijaan ydinmaaseudulla tulevaisuuden näkymät poikkeavat pk-paneelin mukaan selvimmin keskimääräisestä. Siellä hiukan yli 40 % yrityksistä katsoo tulevaisuuden olevan pitkällä tähtäimellä parempaan suuntaan. Muun muassa EU:n maatalouspolitiikan uudistaminen voi vaikuttaa, että tulevalla EU-ohjelmakaudella 2007-2013 ydinmaaseutu on kovien haasteiden edessä. Tutkituista kuntatyypeistä ydinmaaseudun kehittämisstrategioiden laatiminen voisi olla siten erityinen EU-ohjelmakauden painopistealue.

Väestön kehitys

Väestön kehitys on tarkastelun lyhyen aikajänteen osalta otettava pitkälti annettuna. Pidemmällä tähtäimellä siihen voidaan kuitenkin vaikuttaa tarttumalla maaseudun kehitykseen vaikuttavien megatrendien ja tulevaisuuden kasvuklustereiden tuomiin mahdollisuuksiin. Tällä hetkellä yli 50 % väestöstä asuu tutkimuksen keskuksissa. Vuorovaikutusalueet mukaan lukien luku on yli 70 %. Ydinmaaseudulla asuu alle 15 % ja harvaan asutulla alueella vajaa 10 % kokonaisväestöstä. Keskusten ja vuorovaikutusalueiden väestö on kasvanut vuosina 1985-2000 ja ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun väestön määrä vähentynyt. Suhteessa väestömäärän, eniten väestö on vähentynyt harvaan asutulla alueella.

Delfoi-paneelin mukaan keskusten väestön odotetaan edelleen lisääntyvän hieman, vuorovaikutusalueiden väestön ennakoidaan säilyvän lähes nykyisellään, ydinmaaseudun ja harvaan asutun alueen väestön ennakoidaan vähentyvän hieman.

Toimijoiden roolit klusteroitumisen edistämisessä

Veturiyritykset miellettiin keskeisimmäksi verkottumisen lähtökohdaksi, koska niillä on tieto markkinoiden tarpeista ja kokonaistuotteen hallintamahdollisuudet. Erityisesti keskusten ja vuorovaikutusalueiden, veturiyritysten tarpeiden kartoittaminen on siten avainasemassa kehittämishankkeissa, kuten koulutuksen kehittämisessä.  Tästä hyviä toimintamalleja löytyy esimerkiksi Kuusamosta.

Klusteroitumista voidaan tarkastella verkottumisprosessina ja eritellä siitä seuraavat verkottumisen tasot (Myllylä, 2001): public-public, private-private, public-private ja private-public. Kahdessa viimeisessä on kysymys siitä, että ensin mainittu toimijaryhmä on aloitteellisempi osapuoli. Paneelin tuloksiin perustuen suurimmat pullonkaulat ovat public-public –verkottumisessa. Mitä etäämmälle keskuksista mennään kohti harvaan asuttua maaseutua, sen tärkeämpänä tämän verkottumisen tason edistäminen korostuu tutkittujen kasvuklustereiden kehittämisessä. Paneelin verkottumisen pullonkaulojen indikointi on erittäin tärkeää, mutta merkittävimpien johtopäätösten teko edellyttäisi perusteellisempaa tutkimusta, joka keskittyisi verkottumisen edistämisen pullonkauloihin ja kehittämistarpeisiin eri kuntatyyppien ja klustereiden näkökulmasta. Tätä jatkotutkimusta voidaan tehdä myös kehittämishankkeessa siten, että esimerkiksi tämän tutkimuksen tuloksia hyödyntävässä koulutus- ja kehittämistilaisuuksien sarjassa pohditaan työryhmissä tätä systemaattisesti ja kootaan yhteenveto tuloksista.

Kuntien roolissa keskeistä on niiden tarjoama innovaatioalusta.  Mitä pienemmästä kunnasta on kysymys, sitä tärkeämmäksi tulee kunnan johdon suhtautuminen yritysten aloitteellisuuteen. Suurissa keskuksissa kokeiluille on mahdollisuus löytää vaihtoehtoisia toteutustapoja. Tulevaisuudessa kunnan rooli vain korostuu muun muassa hyvinvointi- ja ympäristöklusterin sovelluksien kehittämisessä. Hyvänä esimerkkinä (muun muassa ympäristöklusterin osalta) voidaan mainita Luopioisten kunta Hämeessä, joka sai 1990-luvun lopulla Suomen innovatiivisen kunta –palkinnon.

TE-keskusten rooli on tärkeä muun muassa resurssoinnin allokoinnissa painopistealueille. Tosin erittäin tärkeää on, että painopistealueiden rinnalla muistetaan myös, että ylipäätään kehitettävien alueiden yritysten tarpeet ja lähtökohdat ovat keskeinen lähtökohta, etenkin ns. ”tähtiyritysten”. Panelistit näkivät kehittämistarpeita muun muassa TE-keskuksen sisäisessä toimintatavassa. Johtopäätöksenä onkin esitettävä, että tulisi tutkia, miten TE-keskusten elinkeinopolitiikkaa voitaisiin kehittää niin, että eri ministeriöiden osastorajoista olisi mahdollisimman vähän haittaa. Toisin sanoen päämääränä tulisi olla elinkeinopolitiikka, joka olisi selkeästi TE-keskuksen yhteistä ja hallinnolliset kysymykset tarvittaessa erillisiä.

Em. liittyvänä painotuksena TE-keskusten toiminnassa pitäisi olla muun muassa KTM:n kehittämien tuotteistettujen yrityskehityspalvelujen tarjoaminen maaseutualueille nykyistä selkeämmin ja myös yrityksille (kuten maatiloille), jotka perinteisesti ovat olleet maaseutuosaston asiakkaita. Tässä toiminnassa nykyiset auktorisoidut keskusten konsultit voisivat olla lähtökohta, mutta kouluttajakunnan laajentamiseen ja monipuolistamiseen varauduttaisiin. Samalla on syytä arvioida onko tuotteita kehitettävä erityisesti huomioiden uudet kasvavat kohderyhmät maaseudulla. Klustereittain tarkasteltuna muun muassa hyvinvointiklusteri olisi yksi tärkeimmistä ja siinä tarvetta tuotteistettuihin yrityskehityspalveluihin pitäisi olla on tasaisesti eri kuntatyyppien alueilla.

Tutkimus- ja koulutusjärjestelmän kehittäminen

– tärkein klusteroitumisen edistämisen toimenpide

 Tutkimus- ja koulutusjärjestelmän kehittäminen suuntaamaan kasvuklustereiden tarpeita on tärkein yksittäinen maaseudun kehittämisen toimenpide. Keskimäärin eniten alueellistamisen ja kehittämisen tärkeyttä toisen asteen ammatillisen koulutuksen tasolla, sitten ammattikorkeakoulutasolla. Myös yliopisto on tärkeä taso ja voi korostua klusterista riippuen tärkeimmäksi myös esimerkiksi harvaan asutulla alueella. Esimerkiksi Kuusamo on luonut 1980-luvun lopulla itselleen vision, että sillä on ”oma yliopisto”. Tällä hetkellä sillä on maisterikoulutusta muun muassa matkailussa, aluekehittämisessä ja tietotekniikassa. Toteutus on tehty pääasiassa yli 200 km:n päässä olevan Oulun yliopiston kanssa yhteistyössä. Kuusamo on selvästi verkottunut kasvukeskuksen kanssa tutkimuksessa ja koulutuksessa ja saanut tällä hyviä tuloksia.

Tulevaisuudessa koulutusrakenteen irtoavat paikasta ja notkistuvat palvelemaan parhaimmillaan yritysten ja ihmisten tarpeita. Koulutuksen alueellistamisessa ja kehittämisessä on ensisijaisesti kysymys toiminnan kehittämisestä, ei fyysisestä koulurakentamisesta.  Esimerkkinä on vaikkapa Otavan opiston verkkolukio, jota johdetaan Mikkelistä, mutta jonka oppilaat asuvat pääasiassa ulkomailla tai Helsingin seudulla. Ensimmäiset oppilaat, joita ei ole ”koskaan nähtykään” ovat jo joitakin vuosia sitten kirjoittaneet ylioppilaiksi. Lisätietoa mallista löytyy osoitteesta www.ofw.fi. Toisaalta EU-varojen käyttäminen myös esimerkiksi yliopistokeskusten rakentamiseksi määrätyille alueille on hyvinkin perusteltavissa oleva ratkaisu, tosin tällöin on syytä pohtia myös ammattikorkeakoulun ja yliopistolaitoksen rooleja ja yhteistyömahdollisuuksia ennen tällaisia merkittäviä päätöksiä.

Koulutusorganisaatioiden ”notkistuessa” maaseudun tulevaisuuden kilpailutekijäksi noussee koulutettava väestöpotentiaali, muun muassa monipaikkaisuuteen pohjautuvien palvelukeskusten tarpeisiin.

Monipaikkaisuus- ja palvelukeskusajattelu

– maaseutualueiden uusi elinkeinotoiminnan muoto

Nykyinen tilastointi- ja muu käytäntö antaa osittain harhaisen kuvan siitä, että yksittäisen organisaation tai ihmisen toiminnot tapahtuisivat yhdellä paikkakunnalla. Trendinä on havaittavissa ns. monipaikkaistuminen. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa kakkosasunnon käyttäminen työpaikkana, suurten yritysten tai julkisen sektorin toimintojen osien siirtäminen eri alueille jne. Tämän mahdollistaa keskeisesti tietoteknologian kehitys.  Tässä mielessä tämän tutkimuksen tilastot esimerkiksi väestön määrästä eri alueilla ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi korkeasti koulutettujen hakeutuminen harvaan asutuille tai ydinmaaseudun alueille syventävän työn vaiheissa, ei näy tilastoissa, mutta muodostaa jo havaittavissa olevan ilmiön.

Monipaikkaisuusajattelun ympärille on hahmottumassa uusi elinkeinoala, joka perustuu keskeisesti juuri tärkeimpien muutostrendien aiheuttamaan kysyntään (toimintojen verkottuminen, tietoteknologian kehitys ja verkkopalvelujen kasvu). Tällaisessa palvelukeskuksessa hoidetaan yleensä suuren organisaation jotakin tehtävää, esimerkiksi tilausten hallintaa, myyntiä ja markkinointia, tiedotusta ja neuvontaa, häiriöiden hoitoa ja opastusta, help-desk toimintaa. Uutena ilmiönä on havaittavissa asiantuntijapalvelut, kuten terveydenhoidon puhelinneuvonta jne. Palvelukeskuksista voisi muodostua työllistämisen näkökulmasta maaseutualueille uusi, jopa tärkein toimintamuoto.

Kriittisenä palvelukeskuskonseptin käynnistymisen ja kehittymisen tekijänä on ennen muuta markkinatietoa keskusten ja sen organisaatioiden tarpeista ja toiseksi johtamistaidon ja organisatorisen kapasiteetin puute ja elinkeinostrategioiden puute tai niiden jälkeenjääneisyys. Myös koulutettavan väestöpotentiaalin puuttuminen on jossain määrin tärkeä. Monipaikkaisuuteen pohjautuvassa palvelukeskusten kehittämisessä avainasemassa on juuri keskusten  yritysten ja organisaatioiden tarpeiden kartoitus, koulutuksella näiden tarpeiden tyydyttäminen sekä infrastruktuurillisten edellytysten kehittäminen. Nämä kaikki pitäisivät olla tulevan EU:n ohjelmakauden rahoituksen painopistealueita maaseudun kehittämisessä. Voisiko maaseudulle syntyä palvelukeskusklustereita?  vrt. esimerkiksi mikä tahansa kehittynyt alueellinen klusteri, jossa riittävä määrä saman alan toimijoita muun muassa transaktiokustannuksista  ja hyvästä ko. alan oppimis- ja innovaatioympäristöstä johtuen alkaa hakeutumaan alueelle.)Palvelukeskusajattelussa yksi best practice –alue on pääministerin tietoyhteiskuntapalkinnon loppuvuonna 2004 saanut Kuusamo, joka tunnustaa tällaisen uuden kasvavan elinkeinoalan syntymisen alueellaan.

Tietotekniikka- ja etätyö

Tietoliikenneinfrastruktuurin kehittäminen on tärkeä ja välttämätön edellytys maaseudun kasvuklustereiden kehittymiselle. Delfoi-panelisteista jopa kolmannes oli sitä mieltä, että infrastruktuurissa on puutteita. Tietoinfra on välttämätön edellytys myös em. palvelukeskusten kehittämiselle. Etätyön osalta voisi olla tarvetta kehittää internet-työpisteiden verkostoa maaseutualueilla ajatellen muun muassa maaseutua monen ihmisen syventävän työn ympäristönä. Uudella ohjelmakaudella voisi tehdä selvityksiä ja suunnitelmia esimerkiksi ”seudullisella tasolla” internettyöpisteiden järjestelmästä. Työpisteiden kehittäminen koskee myös matkailukeskuksia.

Klusteroitumisessa on keskeistä vallitsevan käsityksen mukaan fyysinen läheisyys, joka ns. vertikaalisessa klusteroitumisessa tuo etenkin kustannustehokkuutta, kun verkossa toimivat yritykset ovat lähellä toisiaan.  Horisontaalinen klusteroituminen perustuu oppimiseen ja innovointiin, siten että samalla alueella on saman alan kilpailevia yrityksiä tai yritysketjuja (muun muassa kilpailukykyä edistävät teknologiat omaksutaan näin nopeasti). Tässä tutkimuksessa testattiin, voiko internet korvata etäisyyksiä. Mielipiteet jakaantuivat tasan etenkin vertikaalisen klusteroitumisen osalta puolesta ja vastaan.  Kun otetaan huomioon megatrendit, muun muassa verkkopalvelujen kasvu ja se, että internetiin pohjautuvat palvelut ovat periaatteessa paikasta riippumattomia, niin on tehtävä johtopäätös, että ainakin uusissa internetiin pohjautuvissa palveluissa vertikaalinen klusteroituminen tietotekniikan avulla on mahdollista. Tämä on merkittävä johtopäätös maaseudun kehittämisessä ja tukee muun muassa esimerkkinä mainitun Kuusamon kehittämislinjan oikeellisuutta (luodaan muun muassa asiantuntijapalvelukeskuskonsepteja keskusten yritysten kanssa).

EU-politiikka

EU:n uuden ohjelmakauden painotuksia (2007-2013) pitäisi tämän tutkimuksen valossa olla keskusten ja maaseutualueiden yhteistyötä korostavien hankkeiden resurssointi. Keskeistä näissä tulisi olla keskusten kysynnän selvittäminen ja maaseudun mahdollisuudet vastata kysyntään erityisesti koulutusta ja uutta tietoteknologiaa välineenä käyttäen.

Erityisesti on korostettava koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä. Yksi ohjelmakauden kohteita voisi olla joustavien ja notkistuvien internet-pohjaisten koulutusohjelmien suunnittelu ja toteutus. Tärkeää on, että osaamista voidaan siirtää koulutuksen avulla maaseutualueille ja tarvittava koulutus on saatavilla. Edellytyksenä onnistuneelle koulutuksen ja sitä ruokkivan tutkimuksen suuntaamiselle on osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi maaseutualueilla ennen kaikkea tulevaisuuden mahdollisuuksien näkökulmasta (tämän tutkimuskonseptin soveltaminen nykytila-muutostrendit-klusterit ja osaamistarpeet-koulutustarpeet).

Keskeistä on viedä tämä tutkimus lähtökohtana korostuneet klusterit ja niiden tuotealueet eri koulutusasteiden koulutusohjelmiin esimerkiksi ESR-rahoitteisina projekteina. Nykyisten keskusten tutkimuslaitosten on osaltaan otettava maaseutualueet entistä enemmän soveltavan tutkimuksen kohteiksi, jotta alueen tarpeet ja lisäarvo kasvavissa klustereissa tulevat selville. Esimerkiksi tutkimuslaitosten maaseudun uusien kasvuklustereiden edistämistä edistävien tutkimusten toteutusta ja logistiikasta johtuvia kustannuksia voisi näin perustellusti esittää myös EU-ohjelmien rahoitettavaksi. Näissä yhteyksissä voisi miettiä myös yksityisten (tai julkisorganisaatioiden, jopa tutkimuslaitosten omien) maaseutualueilla sijaitsevien palvelukeskusten roolia tutkimusten suorittamisessa.

Koulutuksen kehittämisessä on tämän tutkimuksen taustaa vasten pohdittava myös opetushallinnon alueellistamisen merkitystä joustavien koulutusrakenteiden ja kasvuklustereiden tarpeiden tyydyttämistä varten. Tätä asiaa voitaisiin systemaattisesti miettiä myös alueellisten koulutus- ja kehittämistilaisuuksien sarjassa, jossa tämän tutkimushankkeen tuloksia tuodaan esille ja koota palauteinformaatio yhteen.

Painopistealueena EU-hankkeissa tulisi olla megatrendeihin perustuvat tärkeimmät kehitettävät klusterit ja niiden tuotealueet. Painotettavat klusterit vaihtelevat kuntatyypeittäin. Painotettavia näkökulmia, päätöksenteon kriteereitä tulisi olla työllisyysvaikutukset, mutta myös klustereiden kasvunopeus.  On tärkeää, että rahoitetaan sekä sellaisia hankkeita jotka antavat työllisyyttä lähitulevaisuudessa (suuret ja vahvat klusterit), mutta myös sellaisia, joilla luodaan pohjaa tulevaisuuden työpaikoille (auringon nousu- ja tähtiklusterit). ”Kaikki suuri alkaa pienestä. Kaikilla trendeillä on alku heikkona signaalina.” Myös harkittuun riskin ottoon on oltava valmiutta. Tämä tutkimus antaa viitteitä näistä painopistealueista, mutta niitä on syytä tarkentaa eri alueilla alueiden itsensä tilaamien ja toteuttamien projektien muodossa. Alueellisten tarkempien ennakointisovellusten käynnistämistä voidaan tukea tämän tutkimushankkeen tulosten esittelyllä koulutus- ja kehittämistilaisuuksissa.

95 % panelisteista hyväksyi väitteen, että EU-hankkeissa yritysten tulee olla nykyistä enemmän mukana. Tähän johtopäätökseen on lisättävä se, että EU-hankkeista ei saisi muodostua uutta julkisen sektorin rahoitusmuotoa vaan sillä olisi luotava uutta osaamista ja aluekehitysvaikutuksia. Yksi osa tätä toimintaa on asiantuntijat, tutkijat ja konsultit, jotka toimivat yrityksissä. Myös tämän voimavaran tunnistaminen ja kehittäminen luomalla harkittua tilaaja- ja tuottajakulttuuria EU-hankkeisiin suhteessa enemmän verrattuna palkattaviin projektipäälliköihin ja niiden avustajiin, toisi tehokkuutta ja lisäisi osaamista. Panelistien mukaan asiantuntija- ja konsultointipalvelut ovat yksi tulevaisuuden tärkeimmistä maaseudunkin työllistävistä klustereista. Pitäisi arvioida myös mikä voisi olla palvelukeskusten rooli EU-hankkeiden toteutuksessa.

EU-hankkeiden strategisesti tärkeitä, osin resurssoinnin kannalta pieniä kohteita, voidaan generoida tämän tutkimusraportin pohjalta esimerkiksi erillisissä tilaisuuksissa. Em. lisäksi jo muualla johtopäätöstekstissä esille tulleista painopistealueista voidaan mainita tietoliikenneinfrastruktuuri, palvelukeskuskonseptien kehittäminen (kysynnän selvittäminen ja koulutus), internet-työpisteiden verkostojen kehittämissuunnitelmat, liikkeenjohdon konsulttien hyödyntäminen yrityskehityskoulutuksessa, kuntien tilaajastrategioiden kehittäminen jne.)

 ”Teoreettiset” päätelmät

Teoreettisista päätelmissä soveltamisen kannalta keskeisintä on, että tulevissa alueellisissa ennakointihankkeissa ns. megatrendianalyysi on otettava entistä selvemmin klusterianalyysin lähtökohdaksi.

Myös klusterikäsitettä on syytä tutkia. On syytä tutkia vertikaalista (kustannushyötyyn ja luottamuksen perustuvaa veturiyrityslähtöistä)  ja horisontaalista (kilpailuun perustuvaa oppimista ja innovointia korostava)  klusteroitumista ja arvioitava niiden merkitystä – kumpi on tärkeämpää aluekehitysvaikutusten ja siten muun muassa elinkeinopolitiikan kannalta. On myös arvioitava klusterien nimeämisen lähtökohtia, lähtökohdaksi pitäisi ottaa ilmeisesti megatrendien pohjalta tuotetut hypoteettiset klusterikäsitteet, joita ennakointihankkeiden aikana arvioidaan ja valitaan hankkeen kannalta tietyt käsitteet tarkempaan analyysiin. Toimialaluokittelun rajoituksia ei saisi tuoda klusteritutkimuksiin.  muun muassa, jottei olennaisia uusia klustereita jää huomioimatta. Tietotekniikan vaikutusta klustereiden maantieteellisen laajentumiseen on tutkittava. Klustereiden laajentumisherkkyyttä voisi tutkia.

Kehittämisen lähtökohtana pitäisi olla toiminta (josta klusteri on esimerkki) ja sen kehittäminen ja aluekehitysvaikutusten kasvattaminen (hallinnollisen alueen kehittämisen ensisijaisuuden sijaan). Ainakin valtakunnan tasolla tulisi harkita tulisiko kehittämisen lähtökohdaksi ottaa klusterit ja niiden maantieteellisen vaikutusalueen laajentaminen. Klusterivalintaa on syytä jatkaa megatrendi- ja muutostrendianalyysin pohjalta rajaamatta kuitenkaan ulos kehittämiskohteesta innovatiivisia yrityksiä ja alueiden ns. tähtiyrityksiä niiden toimialasta riippumatta (kts. Hautamäki, Karjula, HS 2005).

Alueiden tyypittely keskuksiin, vuorovaikutusalueisiin, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun voi kuvata nykytilannetta, mutta tavoitetilaa se ei saisi kuvata. Alueisiin sidotut rahoitusohjelmat, TE-keskusten ja maakuntien liittojen, EU:n ohjelmien ennalta määrätyt toiminta-alueet estävät aluekehitystä monessa tapauksessa.  Tärkeää on pystyä murtamaan käytännön kehittämistyössä hallinnolliset rajat ja pyrittävä tunnistamaan klustereiden veturitoimintoja hallinnollisten rajojen ulkopuolelta ja kehittämään niitä oman hallinnollisen alueen toimijoiden lisäksi myös muiden tarpeellisten toimijoiden kanssa.

Käytetystä kuntatyyppijaottelustaon päästävä seuraavaksi ”tikkataulumalliin”, jossa keskusten ympärillä olevat vaikutusalueet ulottuvat toisten keskusten kanssa päällekkäin, harmaita vyöhykkeitä ei saisi olla. Kaikkien alueiden pitäisi päästä vähintään jonkun kasvuklusterin peittoalueeseen. Vaikutusalueiden mittarina ja siten keskusten vaikutusalueiden määrittäjinä on oltava mieluummin toimivat klusterit ja niiden yhteistyösuhteet eikä esimerkiksi pelkästään  työssäkäyntialueet (esimerkiksi verkkopalveluissa tieto ja raha liikkuvat ihmisten sijaan). Aluekehitystyössä lähtökohtana voisi olla klusteri ja sen spatiaalinen ulottuvuus. Ihmiset ja yritykset voisivat jopa kokea itsensä klusterin osaksi pikemminkin kuin jonkun maantieteellisen alueen. Jatkossa  klusterissa markkinoita hallitseva ydin, veturiyritys, voi sijaita entistä useammin vaikka nykyisen harvaan asutun maaseudun alueella.

Lähde

Myllylä, Yrjö & Linturi, Hannu (2004). Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit. 114 s. Oy Aluekehitys RD, RD Delfoi -sarja / Maa- ja metsätalousministeriö / Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR.   <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/tiedostot/matukaloprap290305.pdf>

Ks. myös

Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit -blogiartikkeli

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. 86 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 22/2001. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/3BA13D5049533F7AC2256ACA0027394B>

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015.  121 s. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO. <http://www.naturpolis.fi/dynamic/Nettiversio_Koillis-Suomen_elinkeinostrat.pdf> (EU:n parhaimman alueellisen ennakointikäytännön elementtejä vahvasti hyödyntänyt sovellus)

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku> (EU:n parhaimman alueellisen ennakointikäytännön elementtejä vahvasti hyödyntänyt sovellus)

Myllylä, Yrjö (2003). Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015. ESR-koulutustarpeiden ennakointi-projekti. 68 s. Helsingin kaupungin opetusvirasto, ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hki2015>