Maantiede vaikuttaa talouteen


Osaaminen on kytkettävä takaisin ympäristötekijöihin

(Ks. myös HS Mielipide: Osaaminen on kytkettävä takaisin ympäristöön)

Ympäristöön kytketty osaaminen  muodostaa vientimme selkärangan. Esimerkiksi  loistoristeilyosaamisen juuret ovat arktisen ympäristön ominiausuuksissa, pitkissä etäisyyksissä ja ohuissa tavaravirroissa. Tätä varten on ollut tarve kehittää kannattava autolauttakonsepti Ruotsin ja Suomen väliulle jo 1960-luvulta. Suomi hallitseekin 80 % suurten risteilyalusten merkkinoista, 20 % kaikista risteilyaluksista, 40 % autolauttamarkkinoista. Jäänmurtajien markkinaosuus on 60 %. Nokia-ilmiönkin juuret ovat ympäristömme haasteiden, pitkien etäisyyksien ratkomisessa. Peliteollisuuden tai sähköautoilunkin kehittämisessä  ympäristökytkös olisi muistettava kilpailuetua haettaessa. Kuva Kansanuutisten 25.1.2010 artikkelista: Arktista teknologiaosaamista vahvistettava.

Talous ei ole pelkkää finanssi-, raha-  ja korkopolitiikkaa. Suomen kestävä ja toivottava talouskehitys on entistä enemmän riippuvaista sen alueista ja ympäristötekijöihin kytketystä osaamisesta.  Esimerkiksi voidaan sanoa, että Suomi elää tulevaisuudessa metsän lisäksi merestä ja maaperän rikkauksista ja arktisen ympäristön ominaisuudet huomioivasta osaamisesta.

Norjassa, Venäjällä ja Ruotsissakin talousasiat näyttävät olevan meitä paremmin ja työttömyys pientä. Norjassa valtion intressit ovat niin ikään merellisissä luonnonvaroissa ja uusissa pohjoisissa öljy-, kaasu- ja mineraalivaroissa. Venäjällä puolestaan maantieteellinen seura oli keskeinen järjestelijä viime vuoden lopulla peruuntuneessa presidenttien Vladimir Putinin ja Sauli Niinistön kaavaillussa tapaamisessa  Venäjälle elintärkeällä Jamalin alueella, josta alueen kaasu pääasiassa tulee. Kaasu on ollut Venäjälle tärkeä vientituote. Ruotsin valtion kassaan on tullut viime vuosina miljardivoitot Ruotsin pohjoisessa operoivan  valtion kaivosyhtiö LKAB:n kautta. Ovatko alueet, niiden luonnonvarat ja ympäristöön liittyvä osaaminen myös Suomelle vaurauden lähde?

Suomessa osaamista on aina arvostettu ja se on ollut viime vuosina tärkein ”luonnonvara”. Osaamisen käsite irrotettiin kuitenkin 1990-luvulla monista ympäristötekijöistään informaatioteknologian kasvun huumassa. Alkutuotantoa ei arvostettu, kasvukeskukset nähtiin ympäristöstään irrallisina.  Kansakunnan kilpailukyvyn kannalta tärkeä teknikkotason koulutus lakkautettiin maasta. Oppisopimuskoulutukselle  ei annettu sille kuuluvaa arvoa. Kaivosalan korkeakoulutus ajettiin Suomesta alas. Ympäristöön vaikuttavien kaivosten rakentamiseen ei kiinnitetty huomiota. Oulun yliopiston rakennustekniikan yksikkö lakkautettiin vuonna 1996 – tosin perustettiin tänä vuonna uudelleen. Alkutuotanto, teollisuus ja palvelut liittyvät jatkossakin toisiinsa. Alkutuotanto vaatii korkeakoulutusta ja huippuosaamiseen perustuvia palveluita keskuksissa. Näin on etenkin Suomessa, joka sijaitsee rikkaiden luonnonvarojen keskellä.

Olemme harvaan asuttu kansakunta kaukana markkinoista. Kuluttajatuotteisiin, kuten peleihin pelkästään keskittyminen,  tuskin on meidän selviytymisen päävalinta, vaikka tämänkin alan mahdollisuudet on syytä hyödyntää.  Osaamisen yhteyttä fyysiseen todellisuuteen on nyt lisättävä. Osaamisen käsite on kytkettävä takaisin alueellisiin ympäristötekijöihin. Tämä tarkoittaa etenkin maantieteeseen, luonnonvaroihin ja ympäristön muihin ominaisuuksiin, kuten erityisesti arktisen ympäristön ominaisuuksiin  kytkemisen vahvistamista.

Maantieteellinen tosiasia esimerkiksi on, että Suomi on suuri maa, jolla on väestöön nähden runsaat luonnonvarat  ja suhteellisen edullinen logistinen sijainti merten läheisyydessä ja mannermaisen suurvallan naapurina.  Luonnonvarojen näkökulmasta suurin ongelma on, että maaperän rikkauksia ei arvosteta  kansallisomaisuutena, joilla olisi ”tasearvoa” itsessään. Näillä on kuitenkin arvo kansantaloutemme tai yritystemme taseissa ja houkuteltavien sijoitusten perusteina, hyödynnettiinpä niitä välittömästi kaivoksina tai ei. Näissä on eläkkeittemme ja infrastruktuurimme keskeisin rahoituslähde. Suomesta puuttuvat vastaavat mallit maaperämme rikkauksia jaettaessa. Nykyisten ja potentiaalisten kaivosten arvo on Etlan vuoden 2010 laskelmien mukaan 300 miljardia euroa.

Voisimme oppia luonnonvaroja hyödyntävistä naapureistamme,  esimerkiksi Norjasta, lisää. Suomi voisi järjestää talousasiansa kuntoon jo pelkästään ottamalla oppia Norjan öljyresurssien hallinnasta ja luovutuskäytännöistä. Ne on määritelty Norjassa lailla kansallisomaisuudeksi. Ulkomainen investoija voi tulla Norjaan niin halutessa esimerkiksi  tutkimus-  tai  porausoikeuksia jaettaessa määrätyille kentille. Näinkin jaetuilla oikeuksilla on hintansa. Tuotanto-oikeuden saaminen voi edellyttää esimerkiksi Norjan kansallisen öljy-yhtiön vähemmistöosakkuuden.

”Kultaharkkomme” saa viedä pois, joka ensin ehtii ja osaa. Suomi maksaa infrastruktuurin ja ottaa vastaan ympäristöhaitat hoitaakseen.  Kansallisomaisuutemme kasvavasta arvosta pitäisi saada hyödyttämään suomalaista taloutta rahastoissa, infrastruktuuri-investointeina, ympäristönsuojeluna jne.

Suomen ympäristö on arktista ja siinä selviytymiseen liittyy pitkälti kaikki vientikelpoinen osaamisemme.  Arktisen ympäristön ominaisuuksia ovat väestöön nähden suurten luonnonvarojen lisäksi mm.  pitkät etäisyydet, harva asutus, kylmyys, lumi, jää, nopeat säätilojen vaihtelut, herkkä ja haavoittuvainen luonto, pimeys ja valo. Mitä pohjoisemmas mennään, sitä enemmän edellä kuvatut ominaisuudet ovat läsnä. Näihin liittyvä osaaminen on rikastunut erityisesti suomalaisiin, koska suomalaiset muodostavat maailman suurimman yksittäisen kansakunnan 60 leveyspiirin eli noin Helsingin tasan pohjoispuolella. Arktisen ympäristön ominaisuuksien hallintaan liittyvää osaamista tulee vahvistaa ottamalla lähtökohdaksi yritysten tarpeet ja julkisen sektorin tilaukset. Laivoja ja junia ei tule tilata kansallisilla rahoilla pelkästään ulkomailta, kuten viime aikoina on tehty ja ollaan par aikaa tekemässä noin sadan sähköveturin ja miljardikaupan osalta VR:n toimesta. Työtä ja osaamista Suomeen saadaan, kun puolikkaalle riville tarjouspyynnössä kirjoitetaan: ”Ratkaisun on toimittava Suomen arktisissa olosuhteissa.” Näin saadaan suomalainen osaaminen käyttöön ja raha kiertämään kansantaloudessamme.

Aiemmin harvaan asutun Suomen tietoliikennehaasteisiin kustannustehokkaasti vastannut Nokia oli vientimme keskeinen veturi. Viennin selkärankana toimivat tällä hetkellä luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvää teknologiaosaamista ja jalosteita myyvät yritykset kuten tunnetut pörssiyhtiöt Outotec, Metso Minerals, Outokumpu. Ympäristöön – maantieteeseen, luonnonvaroihin ja arktisen ympäristön ominaisuuksiin – kytketty osaaminen on viennin selkärankamme myös jatkossa. Esimerkiksi uusi Helsingin telakka on tehnyt laivoja arktisille öljy- ja kaasukentille jääolosuhteisiin.

Pimeys ja valo ovat myös vientiosaamisemme lähteitä. Suomi voi tarjota valoa maailmalle. Led-valotuotanto näyttää kasvavan kymmeniä prosentteja vuodessa mm. Salon, Oulun, Kajaanin  ja Kuopion seudulla ja muodostavan tiivistyviä klustereita alueille. Valon ja yöttömän yön vaikutukset ovat suuret ja ainutlaatuiset mm. kasvustollemme – muuallahan ei näin pohjoisessa vastaavaa kasvustoa olekaan – ja niiden vaikutuksia on vasta vähän hyödynnetty esimerkiksi tuotteidemme markkinoinnissa ja myynnissä.  Kuitenkin tunnemme marjat ja kasvit, jotka poikkeavat muista vastaavista muualla kasvaneista vaikutuksiltaan,  koostumukseltaan ja maultaan.  Ympäristötekijöihin kytketty osaaminen on jatkossakin Suomen talouden Sampo.

***

Maantiede vaikuttaa talouteen.  RD Aluekehitys on erikoistunut maantieteellisten tekijöiden huomioonottamiseen mm. osaamistarpeiden ennakoinnissa. Kestävä aAluekehittäminen on osaamisen suuntaamista maantieteelliset tosiasiat huomioiden. Kysy lisätietoja alueesi kehittämisen mahdollisuuksista RD Aluekehityksestä.

Näkökulmia aiheeseen:

  1. Arktinen osaaminen on Suomen Sampo (valaiseva Alakertakirjoitus)
  2. Kaivostoiminta vaatii mandaatin muutosnavigaattorille  (artikkelikokoelma suunnistamiseen)
  3. Pohjoisuus yhdistää suomalaiset (artikkelikokoelma Suomen suunnaksi)
  4. Kaivosten ympäristöongelmien hallinta edellyttää yhteisöllisiä valintoja ja osaavaa koulutustarpeiden ennakointia (osaamisen ympäristösidonnaisuuden heikkenemisen johtaa ympäristöongelmiin)
  5. “Uusi pohjoisen maantiede” – mitä se on? (pohdintaa ja käsitteiden määrittelyä)
  6. Innovaatioympäristöt: Alueellisen yritys- ja innovaatioympäristön selvitys – Aluekehitys RD julkaisuesittely (selvitysmiesraportti VNK:lle)
  7. Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010 (Hyvä käytäntö ja julkaisuesittely)
  8. Aluekehitys RD julkaisuesittely: Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä ( tulokset yhä sovelluskelpoisia, alueelliset sovellukset ajankohtaisia)
  9. Aluekehitys RD julkaisuesittely: Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä (ajankohtainen TEM-raportti)
  10. KOILLISVÄYLÄ ja arktisen meriteknologian kehittämistarpeet Suomessa – RD Aluekehitys julkaisu (Uutuus)
  11. ARKTISEN MERITEKNOLOGIAN ENNAKOINTI – LOPPURAPORTTI (Uutuus, Ely-tilaus)
  12. Yhdyskuntasuunnittelua, julkaisuinfo: Katu, koulu ja kaupunki – liikennejärjestelmän rakentamisen perusteet, Case Oulu (esimerkki osaamisen ympäristösidonnaisuudesta).
Mainokset
Kategoria(t): 01 DELFOI JA MENETELMÄT, 02 YRITTÄJYYS, YRITYKSET, KLUSTERIT, 03 YRITYSPALVELUKESKUKSET, 04 OPPILAITOKSET, T&K, 05 HALLINTO, VIRKAMIEHET, 06 POLITIIKKA, POLIITIKOT, 07 Valtakunnan taso, 08 Etelä-Suomi, 09 Länsi-Suomi, 10 Pohjois-Suomi, 11 Itä-Suomi, 12 Maakunnat-/ELYt-/Kuntayhtymät, 13 Maakuntien yhteistyö, 14 Seutukunnat, Seudulliset kehittämiskeskukset, kuntayhtymät, 15 Kaupunkiseudut, 16 Maaseutu, 17 Kylät, AVAINKÄSITTEET JA TIETOISKUT, INNOVAATIOYMPÄRISTÖT, KANSAINVÄLISET HANKKEET, KÄYTÄVÄKEHITTÄMINEN JA KORRIDORIT, VISIOT JA TOIMENPITEET Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.