Perustettu Itä-Suomen yliopisto on pitänyt sivuillaan esittelyä Yrjö Myllylästä otsakkeella ”Yrittäjäksi maantiedettä opiskelemalla”. Yrittäjän haastatteluun perustuva artikkeli kuvaa melko hyvin ja rehellisesti niitä ajatuksia, mitä haastattelun kohteena olevalla liittyy yrittämiseen. Toki omien ajatusten ja uskomusten jatkuva kyseenalaistaminenkin on erittäin tärkeää yrittämisen tiellä:
”Yrjö Myllylän pääaine oli suunnittelumaantiede (nykyinen yhteiskuntamaantiede). Sivuaineina hän luki yhteiskuntapolitiikkaa ja taloustiedettä. Myllylän opiskelupäätös syntyi pitkän harkinnan jälkeen, sillä hän oli ehtinyt käydä lukion ja meni armeijaan vapaaehtoisena. Töissäkin hän ehti olla ennen kuin sai selvitettyä itselleen, mitä haluaa. Vaihtoehdoiksi muodostuivat rakennusarkkitehtikoulutus Tampereen teknisessä opistossa tai aluesuunnittelu Joensuun yliopistossa hänen saadessa opiskelupaikan molemmista syksystä 1986 alkaen.
Hakuoppaan termit aluesuunnittelu, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta ja suunnittelumaantiede sekä pääsykoekirjat herättivät Myllylän innoituksen. Hän oli ollut lukiossa selvästi reaali- ja ”taidealojen” ihminen numeroiden ja ylioppilaskirjoitusten perusteella. Maantieto oli hänen mielestään innostava oppiaine yläasteella ja lukiossa. Lisäksi ”veren perintö” varmaankin vaikutti tuolloin merkittävästi aluesuunnittelusta kiinnostumiseen.
Opiskeluaika oli monen muun tavoin Myllylän mielestä parasta aikaa ja hän nautti suuresti ajastaan Joensuussa. Hienoa oli tulla itselle oudolle paikkakunnalle, lähes tuntemattomien ihmisten seuraan. Tämä opetti itsetuntemusta, koska Myllylän mielestä kotiseudullaan ihminen pitkälti profiloituu esimerkiksi sukulaisten mukaan. Hän näkee Joensuuhun tulon selvästi erinomaisena asiana itsenäistymisprosessille, jossa keskeinen taitekohta oli juuri omaksi koetun valinnan tekeminen opiskelupaikan suhteen. Soluasunto oli Myllylälle mieleinen asuinsija ja hän arvosti myös vierussoluissa asuneita kavereitaan.
Myllylän sosiaalinen verkosto muodostui pitkälti muista kuin omista opiskelu- tai kurssitovereista vapaa-aikana. Maakuntaan Myllylä tutustui perusteellisesti monilla retkillä. Itse opiskelusta mieleen jäivät etenkin kenttätyöt ja erityistapahtumat. Myllylä otti yleensä osaa oman alan tapahtumiin, kuten maantieteen päiville, silloin kuin tapahtuma pidettiin Joensuussa. Hän ihmetteli, miksi muut opiskelutoverit eivät olleet niistä yhtä kiinnostuneita, sillä hänelle ne antoivat suurta intoa ja motivaatiota. Motivaatio onkin opiskelussa kaiken a ja o. Maantieteessä on Myllylän mielestä ehkä eniten hyödyllistä ollut alueellinen ajattelu- ja lähestymistapa, jota opiskelu on vahvistanut.
Kesätyöpaikan johdosta Myllylällä olivat ovet auki silloiseen Viatek Tapiolaan (nyk. Ramboll Finland) ja hän päätti, että sisään mennään ja hoidetaan gradu vaikka miten pois alta keväällä 1990. Valinta oli hyvin ratkaiseva. Syksyllä 1991 oli jo lama ja firmoissa rekrytointikielto. Ehkä opiskelut olisivat sitten pitkittyneet enemmänkin ja olisin kuten muutkin, perehtynyt rauhassa vielä asioihin ja töissä ehkä julkisella sektorilla, Myllylä pohtii. Viatekissa 1989-1994 hän pääsi kuitenkin moniin kunnon hankkeisiin ja myös oppi paljon asioita. Tämä antoi pohjan, kun Myllylä perusti Oy Aluekehitys RD:n.
Tällä hetkellä Myllylä työskentelee siis Oy Aluekehitys RD:n lukuun. Työ on ollut projektityötä ja tilaustöitä. Pääasiassa tehtävät ovat siis sisältäneet tutkimuksia, mutta myös koulutusta ja julkaisutoimintaa. Hyvänä puolena nykyisessä työssään Myllylä näkee riippumattomuuden tehdä sellaisia asioita, joilla uskoo olevan todellista merkitystä ja ”vääntömomenttia yhteiskuntakehitykselle”. Ei ole tarvetta suojella rakenteita ja omaa asemaa. On vapaus, mikä tietysti edellyttää vastuunottamista. Samalla kokee, että toiminnalla on merkitystä, vaikka oma toiminnan volyymi onkin ulkoisesti vähäistä. Varjopuolena ovat epäsäännölliset tulot ja tilanteet, jolloin ei ole kunnon tutkimusprojekteja alla. Käytännössä työnteko on suhdanteiden mukaan elämistä. Toimintaa haittaa myös se, että aluekehittämisessä tai ennakoinnissa ei ole toimivia markkinoita, kun julkinen sektori pyrkii luomaan omat työpaikkansa yritysten kehittämiseksi tarkoitetulla rahalla.
Myllylä kertoo, että yrittäjäksi ei kannata lähteä ensisijaisesti rahan takia, vaan toteuttamaan kutsumustaan, ideaansa. Yrittäjällä siis pitää ennen muuta olla TAHTOA, raha ja säännöllinen palkka eivät voi olla ykkösiä yrittäjällä – tyypillisen yrittäjän palkka jää pieneksi. Henkivakuutuksena on USKO asiaansa. Mitä kovempi into, palo ja höyry, sen parempi, kunhan ei taas ota turhia riskejä velkarahalla vaan perustaa toiminnan enemmän toteutuneeseen liikevaihtoon ja verkostoitumisen mahdollistamaan pieneen pääomaan. Keskeinen käsite on myös VALINTA. Tekemällä valintoja, erikoistumalla luodaan hänen mukaansa huippuosaamista ja luottamusta markkinoilla asiakkaiden saamiseksi. Yrittäminen on ennen muuta ”henkinen laji” yrittämisen toimialasta riippumatta. On siis paradoksi ja tutkimuksellisesti epätoteen osoitettu, että yrittäjä, joka ajaa ”uudella Mersulla” ajattelisi rahaa enemmän kuin tavallinen palkansaaja. Asia on pikemminkin päinvastoin. Yrittämisessä on aina suhdanteet, sen vuoksi kannattaa oppia ehkä myös pitkään yrittäneiltä, kuin vain muutaman vuoden yrittäneiltä. Käytännöllisiä vinkkejä kannattaa kysyä jo yrittämisen alkuvaiheessa. (Myös TE-keskuksen tuotteistetut palvelut yrittäjälle ovat olleet yksi hyvä keino hankkia hyödyllisiä neuvoja toiselta konsulttiyrittäjältä.) Yrittäjän paras tuki on vertaistuki, eli toinen yrittäjä. Yrittäjä on aina täysin työllistetty, joten yrittäjän työllisyysnäkymät ovat hyvät. Jo lyhytkin yrittämisen jakso on elämän perusasioista paljon opettavainen koulu.”
Lisätty loppukaneetti:
Julkinen keskustelu ja puhe yrittäjyydestä ja siihen liittyvä todellinen suhtautuminen käytännön tasolla poikkevat toisistaan niidenkin osalta, jotka sitä aidosti kannattavat. Tämä voi johtua mm. siitä, että yrittämistä ei voida opettaa muuta kuin korkeintaan toisen yrittäjän kautta. Se pitää ennen muuta oppia ja kokea viime kädessä kantapään kautta. Erilaiset uskomukset ja teoriat vallitsevat taustalla. Lienee kuitenkin haitallista, jos teoriat ja uskomukset alkavat ohjamaan käytäntöä? Päätöksentekijällä on omat uskomuksensa ja mantransa, yrittäjällä omat.
Yrittämisessä on kyse erityisesti henkisistä, sosiaalisista ja taloudellisista riskeistä, mihin harva on valmis. Avainsana on täten hyve ROHKEUS. Yrittäjä ei saa samaa oikeutta kuin muut kansalaiset perusturvan osalta esimerkiksi pitkäaikaiseen yrittäjyyteen väistämättä kuuluvien matalasuhdanteiden iskiessä. Yrittäjän tielle lähdetäänkin usein moraalisista syistä, joissa katsotaan enemmän velvollisuutta toimia ideallaan yhteiseksi hyväksi kuin olla toimimatta ja nauttia esimerkiksi sosiaaliturvan palveluita tai pysyvästä virasta ilman vahvaa velvollisuuden tuntoa.
Yrittäjyyden arvoa ei pitäisi mitata sen suorilla työllisyysvaikutuksilla tai kasvuyrittäjyydellä, vaan enemmän sen yhteiskuntaa uudistavalla vaikutuksella. Yrittäjä on usein ideoiden tuottaja niin suuryritysten kuin vaikkapa julkisen sektorin tai tutkijoiden tarpeisiin, joilla nämä pystyvät uudistumaan. Jos julkinen sektori ymmärtäisi enemmän yrittäjyyden merkityksen sille itselleenkin uudistumisen voimana, se myös tilaisi pieniltä huippuosaamista omaavilta yrityksiltä enemmän sen sijaan, että se tilaa julkisilta toimijoilta. Toisaalta todellinen osaaminen on usein syntynyt tuotteistumisen kautta. Pitää erikoistua.
Ehkä yksi hyvä konkreettinen tavoite yrittäjälle on pyrkiä pitämään kiinteät kulut minimissään. Toisaalta perheellistymisen myötä elämän peruskulut väistämättä kasvavat. Siis helpommin sanottu kuin tehty.
***
Lue myös muita yrittäjyyteen liittyviä artikkeleita:
Yrittäjän henkilökuva
EU palkitsi public-private -yhteistyömallin
Yritys- ja innovaatiotoimintaa tukevat arvot
Mikä on yrittämisen syvin olemus? Mitkä ovat yrittämisen perimmäiset arvot?
“Virkamies, politiikka ja yrittäjyys”
Katso myös:
Karjula, Kyösti & Myllylä, Yrjö (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena – Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 102 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006. <https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/innovaatioymparistot-alueellisen-yritys-ja-innovaatioympariston-selvitys-aluekehitys-rd-julkaisuesittely/>
Pohdintaa – kumpi on ensin, tutkimus vai yrittäjyys, yliopiston ensimmäinen vai kolmas tehtävä, kumpi on muna vai kumpi on kana?
RD Aluekehitys Oy - Elää aikaansa edellä 